Alakerta | Mikko Häme / mikko.hame@koillissanomat.fi
EU-vaalit olivat ja menivät. Äänestysprosentti jäi niin alhaiseksi kuin arveltiin. Niin äänestysvilkkaudessa kuin tuloksissakaan ei ollut oikeastaan mitään suurta yllätystä.
Puolueiden paikkamäärät pysyivät lähes ennallaan. Ainoat muutokset olivat ne, että kristilliset menettivät ainoan paikkansa, mikä oli ennustettu. Samoin perussuomalaiset saivat yhden lisäpaikan, vihreät menettivät toisen paikkansa ja vasemmistoliitto uusi paikkansa.
Valituista EU-edustajista oma arvio osui aika tavalla nappiin. Ehkä suurimpana yllätyksenä pidin sitä, että toiseksi sosiaalidemokraattien edustajaksi nousi Liisa Jaakonsaaren ohella Miapetra Kumpula-Natri ja vasemmistoliiton paikan otti suomussalmelainen Merja Kyllönen eikä turkulainen, paljon televisiojulkisuutta saanut Li Andersson, jonka uskoin menevän etelän vasemmiston äänillä.
Hannut Takkulan tilanne arvioitiin jo ennakkoon vaikeaksi ja niin kävi, että Takkula putosi ja vanha sotaratsu Paavo Väyrynen palasi EU-parlamenttiin.
Mutta miten tästä eteen päin? Mitä tiedämme siitä, miten valitsemamme mepit EU:ssa toimivat? Mitä he tekevät ja saavat aikaan? Miten heidän edesottamuksiaan voi seurata puolueettomasti, jos ei vain usko heidän omiin kirjoituksiinsa. Se on suuri kysymys.
EU:n toimintaa taitaa seurata päätoimisesti vain pari-kolme suomalaista toimittajaa eikä raportteja tule kovin usein ja nekin ovat usein suhteellisen yleisellä tasolla.
Yksi putoajista, minkä jo oikeastaan tiesi odottaa, sosiaalidemokraattien Mitro Repo kertoi vaalien jälkeisessä haastattelussa aika pessimistiseen sävyyn, mitä uusia meppejä odottaa.
Revon mukaan europarlamentaarikot eivät tule saamaan kiitosta ja vaipuvat unholaan Suomessa. Heistä tehdään vain muutama pintapuolinen haastattelu eikä heidän työstään kerrota paljoakaan.
Repo kertoi totuuden. Näin se on ollut ennenkin ja varmaan tulee olemaan tulevaisuudessakin. Sinne he ikävä kyllä vähän kuin unohtuvat ja nousevat jälleen julkisuuteen seuraavien EU-vaalien alla.
Mikko Häme