Alakerta | Aleksanteri Pikkarainen / aleksanteri.pikkarainen@koillissanomat.fi
Viikonloppuna käytiin europarlamenttivaalit. Ai et huomannut? No et ilmeisesti, sillä vain vähän reilu joka kolmas koillismaalainen vaivautui uurnille.
Vai ei kiinnostanut? Niin. Suottapa tuota kiinnostumaan siitä, mitä omista asioistasi päätetään siellä kaikkein korkeimmalla tasolla yhä kasvavissa määrin. Tai ainakin ollaan päättävinään.
Eurovaaleissa nähtiin ennakoitu oikeistopopulististen, EU-kriittisten puolueiden nousu läpi Euroopan. Kaikkein kovin oli Ranskan vaalitulos. Perinteisesti liberaalista ja vasemmalle kallellaan olleesta kansasta neljännes äänesti maahanmuuttovastaisen Marine Le Penin Kansallista rintamaa.
Saman laidan puolueet saavuttivat voittoja niin Kreikassa, Itävallassa, Saksassa, Tanskassa kuin Ruotsissakin.
Eikä Suomi tehnyt poikkeusta. Maahanmuuttokritiikin kuuluvin äänitorvi Jussi Halla-aho oli koko maan toiseksi suosituin ehdokas.
Puolueena perussuomalaiset on maltillinen, kun sitä vertaa eurooppalaiseen mamu-kriittiseen oikeistoon, josta osa on ihan rehellisiä natseja.
Eurovaaleissa perussuomalaiset toki tuplasi paikkamääränsä yhdestä kahteen, mutta ”jytkyn” seuraajaksi toivottu ”brytky” jäi siitäkin huolimatta suutariksi. Osittain kyse on siitä, että monet persujen tapaan ajattelevat eivät vain äänestä eurovaaleissa. Varmaankin siksi, että niin monet puoluetta kannattavat yksinkertaiset heinähatut eivät tajua alkuunkaan mistä on kysymys.
Osasyy lienee myös se, että kannatus on hiipumassa pysyvästi. Naiivi ”kyllä kansa tietää, piikki on auki ja oman maan asiat ensin” -retoriikka ei pure loputtomiin. Varsinkin kun on nähty niin paikallis- kuin valtakunnan tasolla, ettei perussuomalaisilla todellisuudessa ole minkäänlaisia vaihtoehtoja vanhoille valtapuolueille.
Ja miksipä olisi. Eivät puolueet oikeasti asioita päätä. Europarlamenttikin on suurpääoman talutusnuorassa taapertava kumileimasin, mikä tuntuu sopivan varsin hyvin puulaakin suurimmille ryhmille. Näillä äänestysprosenteilla sen legitimiteetti on lisäksi olematon.
Tällä hetkellä EU:n virkamiesjohto neuvottelee Yhdysvaltain kanssa TTIP-vapaakauppasopimuksesta. Neuvottelun sisältö on osin hämärän peitossa jopa parlamentin jäsenille.
Jos ja kun sopimus syntyy, voisi se Suomen kohdalla tarkoittaa esimerkiksi ulkomaisille kaivosyhtiöille valtaa puuttua suomalaisiin ympäristölakeihin. Siis käytännössä oikeutta mellastaa vapaasti vaikkapa täällä Kuusamossa.
Joko EU alkoi kiinnostaa?
Aleksanteri Pikkarainen