Alakerta | Jenny Halvari / jenny.halvari@koillissanomat.fi
2000-luvun alku tullaan luultavasti muistamaan fanaattisen harrastamisen aikakautena. Menneinä vuosikymmeniä viihdyttiin kyläyhdistysten saunavastailloissa, järjesteltiin rantakalajuhlia ja talkoiltiin koko naapuruston voimin. Ei enää.
Nyt oma laji pitää valita jo lapsena ja sitä harrastetaan sitten tosissaan. Jokainen on niin keskittynyt omaan, yksilölliseen harrastamiseensa, ettei muuta ehdi. Tekemisen tavoitteena on oltava vähintään puoliammattilaiseksi pääseminen.
Vastikään uutisoitiin sääharrastuksesta. Säästä innostuneet eivät tyydy katselemaan ulos ikkunasta ja seuraamaan helteen ja pakkasten vaihtelua edes tavallista hienommasta digimittarista. Harrastajat ostavat huippuhintaisia sääasemia omille pihoilleen. Niillä on varmasti kiva mitata, kuinka monta milliä sadetta viime yönä tuli.
Jos ratsastaa, hankitaan mahdollisimman pian oma hevonen tai ainakin osallistutaan valmennuksiin ja kursseille. Harrastuskoirien kanssa kuljetaan koulutuksissa ja leireillä ympäri Suomea ja maailmaa – ja maksetaan parista päivästä useita satasia.
Juokseminen ei ole terveellistä kunnon ylläpitoa, vaan tähtäimeksi otetaan vähintään maraton, jos ei sitten vuorokauden mittaista ultrajuoksua. Omaa edistymistä seurataan syke- ja gps-mittareilla ja erilaisia juoksutossuja pitää olla kaikille keleille ja lenkkien pituuksille omansa. Enkä edes aloita vaatteista.
Harrastaminen on hiipinyt ihan joka paikkaan. Enää ei voi edes puuhailla kotona ilman harrastamista. Se on nyt huipputrendikästä kotoilu-harrastusta. Sisustus ja puutarhanhoito luetaan nekin arkisen elämän sijaan harrastuksiksi.
Ei siitä tietysti mitään haittaa ole, jos ihmiset kuluttavat rahansa ja vapaa-aikansa hampaat irvessä harrastamiseen. Eikä minua kiinnosta sekään, että tosissaan harrastaminen tuppaa viemään osan myös työnantajan maksamasta työajasta.
Mutta ongelmia tulee, jos on niin kuin minä. Minä harrastan koirien kanssa ja käyn ratsastamassa. Välillä käyn juoksemassa ja vesillä lipumassa kanootilla. Olisi mukava ehtiä joskus suunnistusmetsään tai uimahallille. Entä sitten kulttuuri, keikat, elokuvat, teatteri, näyttelyt...
Olen joka lajissa sunnuntai-harrastelija. Haluan tehdä paljon kaikkea, joten en osaa kunnolla mitään.
Sori vaan harrastuskaverit, mutta rahat eivät riitä millään kaikkeen mielenkiintoiseen – eikä varsinkaan aika!