Kuusamolle mikään muu kehitys maailmassa ei ole niin hyvä asia kuin federaatio, se että Euroopan liittovaltioistuminen kiihtyisi. Miltäpä tuo ajatus maistuisi?
Jos federaatio etenee nähtävissä olevalla kiihtyvällä vauhdilla, sitä tuskin kannattaa torjua. Sellaista asiaa kun ei kannata vastustaa, johon tyhjällä omalla kukkarollaan ei voi vaikuttaa. Köyhän on sopeuduttava tullakseen rikkaaksi.
Nyt todella näyttää siltä, että Euroopan federalisoituminen etenee Suomen uuden eduskunnan, tulevan sinipunaniskahallituksen ja ilman omaa edustajaa jättäytyneen Koillismaan ylpeän kansan vankasta vastahangasta huolimatta.
Vastustus on siis väärä linja. Oikea linja on muuttaa omia käyttäytymistapoja, ottaa väistämättömistä muutoksista positiivinen hyöty irti ensimmäisenä.
Jotain opittavaa voi olla sen pohtimisesta, miksi Euroopan federalistit tyhjensivät ensiksi juuri Kreikan, Irlannin ja Portugalin?
Kreikka ei välittänyt Euroon siirtyessään lähentymiskriteereistä, se ei viitsinyt tosissaan edes yrittää korjata velkaongelmaansa, jätti julkisen talouden vajeen kesannolle, rikkoi kaikkia yhteisön sääntöjä kessukasvatusdirektiivistä alkaen ja jakoi eläkkeitä jopa virkamiestensä naimattomille tyttärille. Maksuksi Euroopan kapitalistifederalistit tyhjensivät kessu-Kreikan.
Irlanti piti piinassa ja teki naurunalaiseksi EU:n veljeskansat viivyttäen perussopimuksen täytäntöönpanoa. Samaan aikaan maa nautti täysin siemauksin kaikista mahdollisista rakennerahastojen tuista ja käytti hyväkseen EU:n aluepolitiikan porsaanreiät. Maahan rakennettiin upea moottoritieverkosto ja 70-luvulle jämähtänyt maatalous uudistettiin yhteisön avokätisellä tuella. Maksuksi Euroopan kapitalistifederalistit tyhjensivät ilkiö-Irlannin.
Portugalissa jatkui Kreikan ja Irlannin valitsema linja. Portugali ei ollut niin paha, että se olisi ansainnut kovan kohtelun. Tyhjennyslistalle se joutui oikeastaan vahingossa. Varsinainen kohde on tietenkin holtiton Espanja, mutta se on niin suuri talous, ettei Euroopan federalistikapitalistienkaan kynnet siihen yltäneet riskeeraamatta omia rahoja. Siksi Portugali saa kärsiä, sijaisena elostelija-Espanjalle.
Mikä on Suomen tie?
Uutta hallitusta vaanii EU-politiikka, joka johtaa Suomenkin ennemmin tai myöhemmin Kreikan, Irlannin ja Portugalin tielle. Niskurointi ja kallisarvoisten viikkojen viivytysten aiheuttaminen federaation etenemiselle tulkitaan väistämättä veren kaivamiseksi omasta nenästä.
Suomen talous ei ole kummoisessa jamassa Nokian jälkeen. Julkisen talouden kestävyysvaje on tosiasia. Tyhjällä lompakolla ei kauan näissä juhlissa juhlita. Mitä siis kannattaisi tehdä, etteivät Euroopan kapitalistifederalistit tyhjentäisi impivaara-Suomea?
Kannattaisikohan ajatella enstex.