Syysflunssa yllätti meikäläisen. Viheliäs tauti vetaisi oloni niin huonoksi, että pakko oli jäädä pedin pohjalle parantelemaan oloa.
Kun tiistaita vasten yöllä kello kolme heräsin, tuntui, että istun jääkaapissa. Oli älyttömän kylmä, hampaat kalisivat yhteen. Kylmä tuntui luissa ja ytimissä. Kehoni tasapaino oli järkkynyt.
Nousin ylös, laitoin villasukat jalkaani ja keitin kuumaa mehua. Olo ei siitä parantunut, vaikka hörpin kuumaa juomaa pari motillista.
Palasin takaisin petiin, laitoin paksun peiton lisäksi viltin lisäpeitokseni. Paleli edelleen. Koitin saada uudelleen unen päästä kiinni. Turhaan, sillä oloni oli niin surkea, että uni jäi koiranuneksi.
Pyöriskelin muutaman tunnin pedissäni. Nousin sitten ylös. Kroppani tuntui raskaalta. Ruokahalua ei ollut, söin aamiaisen väkisin.
Oloni hieman virkistyi päivän mittaan, kun lepäilin pedissäni, ja hörpin parin tunnin välein kuumaa mustaherukkajuomaa.
Tuli seuraava yö, nukkuminen oli sitä ja tätä. Aamuyöstä heräsin hiestä märkänä. Ajattelin, että lähtikö tauti nyt minusta kun olen hikoillut niin, että lakanakin oli kostunut.
Flunssa tuo mukanaan monia oireita: päätä särkee, aivastuttaa, hengitys vinkuu ja silmiä vetistää. Olo on vetämätön.
Kipeänä olo on kurjaa. Toisilla sitä kestää päiväkausia, joskus jopa viikonkin, jos tauti äityy vaikkapa keuhkokuumeeksi.
Mutta kenellä tässä hektisessä, nopeatahtisessa maailman menossa on aikaa jäädä flunssaa sairastamaan kovin pitkään. Vaikka siis on vielä flunssasta toipuva, niin on jaksettava lähteä toipilaana niin sanotusti sorvin ääreen eli pakertamaan töitä.
Räkätauti kolkuttaa siis tänäkin syksynä monien ovella. Toki ennaltaehkäistäkseen flunssan saapumista voi koittaa kotikonsteja.
Itse koitin torjua flunssan tuloa huuhtelemalla nenäni sieraimet suolavedellä ja kurlaamalla kurkkua niin ikään suolavedellä. Flunssa tuli silti. Eli flunssa varmaankin sitten vaan tulee kun se on tullakseen.
Erkki Ahola