Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
– Löytyihän täältä yksi toimittaja, kaksi keski-ikäistä rouvaa iloitsivat perjantaina lounasaikaan, kun löysivät minut työpisteeltäni muuten tyhjän toimituksen peränurkasta.
– Meillä olisi tässä tällainen, naiset ilmoittivat ja ojensivat minulle A5-kokoisen paperin.
Tarkkaan ottaen paperi oli kuittipohja, jollaisia ilman kassakonetta yritystään pyörittävät laativat asiakkailleen. Keskellä kuittia seisoi seitsemän rivin edestä mustekynällä raapustettuja tikkukirjaimia. Pisteitä tai muita välimerkkejä sepustuksen laatija ei ollut vaivautunut käyttämään.
Oikeinkirjoitusvirheet olivat kuitenkin tekstin pienin ongelma. Leukani loksautti auki kirjoittajan käyttämä tyyli, jollaista ei juuri näe edes kiihkeimmillään kuohuvissa nettikeskusteluissa. Se kiteytyy kahteen ensimmäiseen sanaan, jotka olivat haista ja v***u.
Kaiken törkeilyn lomasta saattoi päätellä, että tekstin laatijan suuttumus johtui väärin parkkeeratusta autosta. Lapun minulle kiikuttaneet naiset myönsivät jättäneensä autonsa mahdollisesti kyseenalaiseen paikkaan Kuusamon torin laidalle Café Herkkusuun taakse, mutta vakuuttivat, että ohi olisi pitänyt mahtua.
Minua naiset pyysivät laatimaan anteeksipyynnön Meille soitettiin -palstalle. Yhteistuumin laatimamme pätkä julkaistiin eilen. Kuten siitä käy ilmi, naiset olisivat halunneet sopia ja pahoitella aiheuttamaansa haittaa, mutta pelkän törkytekstin perusteella se ei onnistunut. Puhelinnumeron jättäminen olisi ollut kiva, naiset totesivat.
Itseäni harmittaa eniten se, että lapun tuulilasistaan löytäneet naiset olivat turisteja. He kertoivat jättäneensä euron poikineen muun muassa useampaan kuusamolaiseen muotiliikkeeseen. Kyse on siis naiskaksikosta, jollaisia kaupunki kipeästi kaipaa, mutta jollaisia tuulilasilaput mitä tehokkaimmin karkottavat.
Toinen mieltäni kaihertava seikka on lapun alkuperä. Vaikka laskupohjia voi löytyä kenen tahansa hallusta, ensimmäinen mielikuva niiden omistajasta on yrittäjä.
Toisaalta: kuka tahansa lapun tuulilasiin jättikin, toivon hänen pian kasvavan aikuiseksi.
Suvi Peltola