Kolumni

Hal­lin­non kie­mu­rois­sa

Monen pahan alku ja juuri on byrokratia. Ja sitähän Suomessa riittää.

Nimihirviöt aluehallintovirastot ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat toimineet jo kaksi vuotta, mutta kansalaisen näkökulmasta ne ovat edelleen aikamoinen sotku. Kokeilepa etsiä kyseisten laitosten internet-sivuilta asiantuntijaa miltä tahansa niiden hoitamalta alueelta. Voin kertoa, että se on hyvin, hyvin hankalaa näin tiedonhaun ammattilaisellekin.

Näiden laitosten työntekijät huokailevat, että viestiä toimimattomista sivuista on yritetty viedä eteenpäin, mutta valtakunnallisen palvelun muuttaminen vain on vaikeampaan kuin täin eteneminen tervassa.

Tietoa sivuilla kyllä on, mahdollisesti nykyiselle sivurakenteelle jopa liikaakin. Suurin kysymysmerkki on tämä: miksi asiantuntijoiden nimet on niin hankala löytää? Ja jos nimen löytää, miksi suoria numeroita ei ole tarjolla? Työllistämisnäkökulman takiako kaikki puhelut kierrätetään vaihteen kautta?

Oli miten oli, ainakin nykyiset käytännöt tekevät valtion aluehallinnosta mahdollisimman kasvotonta.

Avien ja elyjen kokemusten perusteella pelottaa vain, kuinka kuntauudistuksen kanssa käy. Koillismaan kaltaisilla syrjäseuduilla väestö vähenee, ihmiset ikääntyvät ja huoltosuhde huononee (s. 5). Toimeen on tartuttava rivakasti, jotta eläminen täällä sujuisi jatkossakin. Mutta eikö kipuaminen kannattaisi aloittaa tyvestä, eikä latvasta?

Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) sanoi kuntauudistuksen aluekierroksella Rovaniemellä, että kuntakentän rakenteelliset ratkaisut pitäisi kyetä viemään läpi, jotta päästään käsiksi tärkeimpään eli palvelujen uudistamiseen. Kuulostaa aivan nurinkuriselta.

Näin taviksena kuvittelen, että järkevämpää olisi tehdä ensin suunnitelmat siitä, miten tarpeelliset palvelut järjestetään. Jos vaikkapa sosiaali- ja terveydenhuolto sekä tietyt koulutuspalvelut – kaikki lailla tiukkaan säädeltyjä – siirrettäisiin valtion tai maakuntien hoidettaviksi, saataisiin eri alueille nykyistä tasa-arvoisemmat palvelut.

Kun suurimmat menoerät olisivat kuntien kontolta pois, ei suurieleiseen uudistukseen enää olisi tarvetta. Ihmiset saisivat pitää omat kotikuntansa, vaakunansa ja identiteettinsä.

Identiteettikatoa enemmän toki huolettaa se, kuinka kauas virkamiehet valuvat taas uuden uudistuksen myötä. Pahimmassa tapauksessa jättikuntalaisen olisi yhtä hankala löytää asialleen hoitajaa kuin pienen ihmisen nyt on saavuttaa virkailijaa aveista ja elyistä. Siinä tuo täi tervassa -efekti saattaisi tulla ikävän tutuksi. Ei mikään mukava tulevaisuudenkuva!

Muuten, tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Hyvää naistenpäivää siskot!

Jenny Halvari

Eikö kipua-minen kannattaisi aloittaa tyvestä, eikä latvasta?