Alakerta |Milla Koramo toimitus@koillissanomat.fi
Tasa-arvoinen avioliittolaki on herättänyt monet ystäväpiiristäni nousemaan barrikadeille. Aihe on saanut liikkeelle nekin takapenkin tavikset, jotka eivät ennen näyttäneet aiheeseen mitään kiinnostusta. Useita koko aihe tosin jo kismittää.
Tilanne jakaa mielipiteitä kuten valkosipulin maku. Osa lumoutuu aiheesta, osa suorastaan vihaa. Osa vihaa, vaikka ei aina makua tunnistaisikaan. Nekin, joille valkosipulin maku, syöjät tai syömättömyys ovat täysin samantekevää, haluavat sanoa sanottavansa. Vapaus olla eri mieltä tekee keskustelusta mielekästä.
Siinä missä valkosipuli on vapaasti ruodittava aihe, tasa-arvoinen avioliittolain kohdalla kaikkien ei olekaan lupa kuohahtaa. Varsinkin edustustyössä oman mielipiteen ilmaisu tuntuu olevan vähintäänkin kyseenalaista.
Minä voin hyvin mielin paljastaa, että tuuletin hyväksytyn lakiesityksen puolesta. Kun saman tekee arkkipiispa Kari Mäkinen, se nostattaa närää puolin jos toisin.
Yksilöllinen sananvapaus oli ihmishistoriassa uusi trendi vielä 225 vuotta sitten, ennen kuin Ranskan suuri vallankumous ravisteli maailmaa. Silloinkin ihmiset olivat sidottu omaan ryhmäänsä, maanviljelijöillä oli maanviljelijöiden oikeudet, jos ei sananvaltaa lainkaan.
Ryhmien valta ei vain näytä vapauden tultua kadonneen. Markkinavoimilla on johtajansa ja lääkärialoilla erikoistuneet järjestönsä, jotka vievät yksilön sanaa. Sammakoita pelätään jo etukäteen. Siksi jokainen lausuma halutaan tarkistaa.
Hallitseeko auktoriteettien mielipidettä tulevaisuudessa erityisien asiantuntijoiden joukko? Siinäpä Suomelle uusi markkinarako.
Onneksi inhimillisiä mielipiteitä kuulee yksityisesti edelleen. Oli sitten kyse tasa-arvoisesta avioliittolaista tai valkosipulista, joku on aina jotain mieltä, ja eri mieltä kuin tuo toinen. Vasta kun sanojaan ei puntaroida toisen mielipahan pelossa, pystytään kohtaamaan toinen ihminen.
Milla Koramo