Mainos: Sieltä, missä tunnet elä­vä­si. Tutustu Koil­lis­sa­no­mat Digiin 1 kk 1 €. Tilaa tästä.

"Ha­luam­me kun­nioit­taa esi-isiäm­me ja heidän kult­tuu­riaan" – Po­siol­la tal­len­ne­taan saa­me­lais­his­to­riaa ajalta, jolloin pai­kal­la oli Kitkan siida eli la­pin­ky­lä

Tytti Sarivaara heläytti näyttelyyn tutustujan iloksi inarinsaameksi saamelaisten kansallislaulun ”Saamensuvun laulu”. Niko Rytilahden piirros ja kuvaselitteet peuranpyyntiin liittyvästä sanastosta.
Tytti Sarivaara heläytti näyttelyyn tutustujan iloksi inarinsaameksi saamelaisten kansallislaulun ”Saamensuvun laulu”.
Tytti Sarivaara heläytti näyttelyyn tutustujan iloksi inarinsaameksi saamelaisten kansallislaulun ”Saamensuvun laulu”.
Kuva: Pirkko Mäkelä

”En oo Jaksamojärven kummitus,

oon Puntarikeron haltija ja Kynsikosken voima.

Kun joutsenen jälkeen kirjoitan, sen käpälällä kuivaan...”

Näin runoili Reino Hämeenniemi Miekka-Jussi palaa -kylämusikaalissa Puntarikeron haltijasta. Sekä Puntarikero että Kynsikoski esiintyvät Kemin Lapin alueen saamelaishistoriasta valokuvin ja tekstein kertovassa näyttelyssä Posion kirjastossa.

Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry sai loppuvuodesta 2014 Wihuri-säätiöltä apurahan valokuvatakseen ja dokumentoidakseen entisen Kemin-Lapin alueen saamelaishistorian paikkoja.

Aiemmat näyttelyt ovat esitelleet Keminkylää, Sompiota ja Kuolajärveä. Nyt on Kitkan siidan eli Posion vuoro.

Näyttelyssä esitellään Kemin-Lapin siidat, joita on yhteensä 12. Posion ja Kuusamon alueen lapinkyliä ovat olleet Maanselkä (nyk. Etelä-Kuusamo) ja Kitkajärvi (nyk. Posio ja osa Kuusamoa). Kitkan siida muistuttaa muodoltaan jonkinlaista kalaa.

Siidan rajapisteinä ovat olleet Puntarikero, Sarvivaara, Paanajärven keskiosan Ruskeakallio, Noukavaara, Kynsikoski, Kultimansalmi ja Puntarikero. Puntarikeron rajamerkki, pyramidinmuotoinen kivilatomus, on korkealla tunturin päällä kaukana asumuksista. Siksi se on säilynyt koskemattomana ainakin 500 vuotta, nykypäivään asti. Puntarikero tunnetaan nykyään Pikku-Palotunturina.

– Näillä kuvilla ja kirjoituksilla haluamme kunnioittaa esi-isiämme ja heidän kulttuuriaan, näyttelyn kokoaja Tytti Sarivaara kirjoittaa.

Sallassa asuva Tytti Sarivaara, joka on kierrellyt ja kuvannut näyttelyssä esiteltyjä paikkoja kesällä 2016 ja 2018 yhdessä posiolaisen opettajan Seija Törmäsen kanssa.

Sarivaara tutustui Törmäseen toimiessaan Posiolla opettajana ensin Mourujärven koululla ja sen jälkeen Kattavanniemen koululla Kirkonkylässä vuosina 1966-83.

Kiinnostus sukujuurien tutkimiseen ja Saamenmaan historiaan lähti Paulaharjun kirjoista. Tytti Sarivaaran mummon mummo on syntynyt kodassa. Myös puolison suku on saamelaisperäistä - Sarivaara on saameksi Sarrivärri eli Mustikkavaara.

– Posiolle tullessani kuvittelin, että täällä teen työurani, mutta toisin kävi. Posiolla on kuitenkin aina erityinen paikka sydämessäni.

– Ajattelin, että tämä valokuvaustyö on tehtävä ennen kuin se on myöhäistä. Seijan kanssa kohteissa kiertely oli tosi hauskaa. Sanoin sukujuuriltaan posiolaiselle Seijalle että nyt tehdään Posio sinullekin tutuksi.

– Joitakin paikkoja, kuten Korkeaniemenahon peuranpyyntiin tehtyä kuoppajärjestelmää jouduimme etsimään kauan. Vihdoin paikallinen opas vei meidät luonnonmuovaamalle supalle. Vanhakansa tiesi, että siihen ovat lappalaiset ajaneet peuransa.

– Vaikuttavin paikka kierroksellani oli Lotanniemi, joka on Kynsijärveen pistävän niemen kärjessä. Siellä on sekä kristillinen että esikristillinen hautausmaa. Erityisesti esikristillinen hautausmaa pysäytti.

Posio merkitsee saamenkielessä kodan takaosassa ollutta toista ovea, josta isäntä veti verisen saaliin sisään. Emäntä pirskotti pyyntimiehen kasvoille lepän kuoresta tekemäänsä nestettä.

Naisväki ei saanut edes lähestyä pyhää posiota saatikka kulkea sen kautta. Posioaukko oli matala, joten saaliin kanssa piti kontata sisään.

Näyttelyssä esitellään saamelaishistoriaan liittyvien paikkojen lisäksi elävästi mm. Kitkan siidan saamelaisten verotuskäytäntöjä, juomustusta eli verkkopyyntiä jään alla sekä peuranpyyntiin liittyviä paikkoja, esineitä ja rakennelmia

Jos et tiedä, mikä on keripää eli pattanen, laani, saiho tai purnu, niin näyttelyssä se selviää.

Tiesitkö, karku (Karkujärvi) tarkoittaa karia, risse (Riisitunturi) risua, kietka (Kitka) kiveä, suollus (Suolijärvi) pientä saarta, loksa (Luksua) sataista määrää peurojen jälkiä ja suonga (Suonnankylä) syystalven jäiden helinää? Ja mitähän tarkoitetaan jousiverolla, jota Venäjältä tulevat verottajat käyttivät mittanaan?

Koska rajat olivat häilyviä, joutuivat saamelaiset maksamaan veroja sekä Ruotsille että Venäjälle. Esim. vuonna 1564 sai Mielipäiviä Uulanpoikaja Hannu Veininpoika sekä monet muut pulittaa verottajalle yhden näädän, 20 kpl oravannahkoja ja 30 haukea.

Syyskuun loppuun saakka avoinna oleva näyttely on todella mielenkiintoinen ja taitavasti koottu. Posion koululaisten ja kaikkien historiasta kiinnostuneiden kannattaa viipyä pitkään Tytti Sarvaaran valokuvien ja tekstien äärellä.

Näillä kuvilla ja kirjoituksilla haluamme kunnioittaa esi-isiämme ja heidän kulttuuriaan.