Kevättalven huikaiseva valo on taas täällä. Tästä vuodenajasta suunnattomasti nauttivana ja auringosta voimaa saavana ihmisenä sitä tuntee taas saaneensa uuden vaihteen päälle. Energiaa on vaikka mihin, kiitos valon ja pitenevien päivien.
Lienen hitaasti uusiin asioihin lämpenevää ihmissorttia. Lähes seitsemän vuotta on pitänyt luontokaupungissa asua ennen kuin olen paremmin alkanut tutustua paikkakunnan luontoaktiviteetteihin.
Hävettää melkein sanoakin, että Rukan rinteisiin ollaan perheen kanssa kivuttu suksien kanssa ensimmäistä kertaa vasta tänä talvena. Muutaman rinnepäivän jälkeen erityisesti talon nuorimmat ovat myytyjä lajille. Uudelleen pitää päästä ja äkkiä.
Kivaahan tuo vauhti on, mutta itselleni mieluisampaa on hivenen rauhallisempi meno. Jos perheen miesväki hullaantui rinteessä, kolahti lumikenkäily omalla kohdallani huomattavasti enemmän. Ensimmäinen kerta hangilla lumikenkien kanssa vei sydämen ja mies saa tästä lähtien etsiä joululahjaksi saamiaan menokkaita rouvansa jaloista.
Lumikenkäily on hyvä tapa nauttia luonnosta, keväthangista ja auringosta. Kenkäillen pääsee valloittamaan sellaisia hankia, joille ei muuten olisi asiaa. Varsinkaan jos hiihto ei ole mieliharrastusten joukossa. Lumikenkäily on ympäristöystävällinen tapa liikkua ja lumikengillä pääsee liikkumaan vaihtelevissa keliolosuhteissa ja vaikeissa mäkimaastoissakin.
Paitsi leppoisaa menoa on lumikenkäily myös tehokasta kuntoilua. Jalat, takamus ja keskivartalo saavat tehdä töitä ja sauvojen kanssa myös ylävartalo ja kädet vahvistuvat.
Lenkin jälkeinen hyvä olotila ja terve väsymys kertoivat, että reilu tunti järvihangilla teki tehtävänsä.
No nyt kun uusien lajien valloittamisessa on päästy vauhtiin, niin ei muuta kuin seuraavaa kokeilemaan. Iltahämärissä lähdetään testaamaan avantoa toisen ensikertalaisen kanssa. Kuka tietää, nouseeko vedestä kaksi uuteen talvilajiin hurahtanutta emäntää, vai ei. Hyrrääkö veri ja kihelmöikö ihoa siihen malliin, että kokeilu saa jatkoa? Saa nähdä.
Helena Matila