Alakerta | Kristiina Niemelä / toimitus@koillissanomat.fi
Kuukausi sitten nojailin Kuusamotalon seinään yhdeksännen luokan päättötodistus kädessä. Siinä ystävien kanssa porukalla mietittiin, kuinka multitaivaallista onkaan nyt, kun kauan odotettu kesäloma on vihdoin ja viimein startannut. Jos oikein lasken niin itse aloitin loman odottamisen suurin piirtein siinä tammikuun alkupuolella, enkä todellakaan ollut ainoa. Loman odottaminen pitäisi kieltää lailla.
Kamalin kokemus on, kun ensin hätkähtää että jumpetti enää kolme päivää aikaa, mutta sitten täytyy edelleen odotella se kirottu puolitoista viikkoa. Itselläni on hyvin vahva epäilys, että tämä tunne koski vain koulun päättymistä, sillä kumma kyllä, on hyvin vaikeaa lähteä toista kertaa lomalle näiden kahden Koillissanomissa viettämäni kesätyöviikon jälkeen.
Onnittelut sinulle, joka et ole koskaan joutunut kamppailemaan lomailuun liittyvien ongelmien kanssa. En minäkään, sillä vanhempani tekevät sen puolestani. Mielestäni täydellisten aikataulujen ja määränpäiden murehtiminen on aivotonta. Loma kuitenkin tarkoittaa lomaa, mitä se kellekin loppupelissä merkitsee. Ja mitä sitä suotta panikoimaan kaiken maailman vaikeuksista. Lomaongelmat välttää hujauksessa, jos noudattaa mielielämänfilosofiaani: Tee ensin, ajattele sitten. Muuten ohjeesta voi olla mitä mieltä tahtoo, mutta tässä tapauksessa sille on syytä antaa täysi takuu.
Kuukauden päästä marssin kohti lukiota. Ironista, että siinä missä loman odottaminen on ongelma sen loppuminen ei rasita aivoja millään lailla. Olen oikeastaan aika utelias kuulemaan ja näkemään mitä tuleman pitää. Sitä ennen on kuitenkin kuukausi vapautta jäljellä ja jotainhan tässä tulee tehtyä.
Paljon en ole vielä suunnitellut, sillä kuten sanottu aivoni ovat sellaiseen liian yksinkertaiset. Soittolistan aion päivittää kokonaan. Lomalla fiilistelen vähän vanhempaa materiaalia, Sinatraa ja Fitzgeraldia. Sitten pelaan ehkä muutaman erän jalkapalloa veljien kanssa. Tai riippuu vähän, enpä lupaa mitään, mutta ehkä. Syön litroittain jäätelöä. Seuraan tiukasti, mitä ennakkotietoja nettiin tipahtelee syksyllä alkavista muotiviikoista. Heitän yläfemmat naapureiden ja ohikulkijoiden kanssa ruohonleikkuun ohessa. Ja tietysti kirjoitan. Saa nauraa, mutta en tähän hätään keksi mitään parempaa kuin kyhjöttää sateessa viinimarjapensaiden keskellä runoilemassa ja hätyyttämässä hyttysiä.
(Otsikko on muuten kiinaa ja meinaa hyvää kesää :)