Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Meille soitettiin -palstalla on viime aikoina puhuttanut koirien pitäminen ulkotarhoissa.
Toiset, itseni mukaan lukien, ovat kompanneet kollegaani Pikkaraista hänen kannustaessa koiranomistaja nappaamaan tarhakoirat hihnan nokkaan. Toinen puoli lukijoista on esittänyt niin ikään varsin päteviä argumentteja ulkotarhauksen puolesta etenkin metsästyskoirien kohdalla.
Kuten sanottu, oma purteni kallistuu Pikkaraisen puolelle. Koirat ovat kesyjä, jalostettuja susia. Eläinlajien yhteisestä historiasta kertoo paljon se, että ne edelleen voivat lisääntyä keskenään.
Koirien kesyyntymisen oletetaan tapahtuneen samaan aikaan, kun ihmiset alkoivat viljellä maata, siis suunnilleen 10 000 vuotta sitten. Aikaa meidän metkujemme oppimiseen koirilla on siis ollut.
Ja silti monet mustit ja murret näyttävät yhä kovin luonnottomilta pienissä tarhoissaan.
Miten mahtaa olla toisen koiraeläinten heimoon kuuluvan eläinlajin, siniketun, laita? Kyseessä kun on lopulta vain naalin värimuunnos, jonka ihminen on teljennyt häkkiin.
Jos ja kun koiran kesyttäminen pikkutarhaan on edelleen työn alla, voi vain kuvitella kuinka reilut 9 800 vuotta vähemmän ihmisen seurasta enemmän tai vähemmän nauttineet siniketut soveltuvat häkkeihin.
Hirviä on syytä harventaa ja suurpetokantoja hoitaa, joskin kohtuuden rajoissa.
Myös kalastaminen on ehdottomasti järkevää, erityisesti sisävesissä ja tiettyjen kalalajien kohdalla. Merilohien ryöstökalastus on asia erikseen.
Hyvin hoidetut lehmät hyvin hoidetuissa navetoissaan ovat ilo silmälle. Hevosharrastajana puollan luonnollisesti myös hevostaloutta.
En siis vastusta turkistarhausta vain, koska ketut ovat söpöjä. Toki pörröinen olomuoto saa sympatiani, mutta lopulta kyse on kaikesta muusta.
Ensinnäkin: kuka 2010-luvun suomalainen tarvitsee vartalonsa verhoksi turkiseläimen nahkaa? Entä kuka aidosti kehtaa väittää, että pohjapinta-alaltaan liki muikkulehden kokoinen häkki riittää ketulle kodiksi?
Tiedetään, tiedetään. Turkistarhaus on laillinen elinkeino siinä missä mikä tahansa muukin.
Tiedän senkin, että tässä suurirtisanomisten täyttämässä ajassa kaikki pitävät leipäpuustaan kynsin hampain kiinni.
Siitäkin huolimatta aion allekirjoittaa kansalaisaloitteen turkistarhauksen kieltämiseksi. Eläinsuojeluliittojen toukokuussa käynnistämän kampanjan tavoitteena on kerätä aloitteeseen vähintään 50 000 allekirjoitusta ja saada se eduskuntakäsittelyyn ensimmäisenä suomalaisena kansalaisaloitteena.
Toivottavasti onnistuvat.