Alakerta | janne.kaikkonen / janne.kaikkonen@koillissanomat.fi
Muutama päivä sitten suomalaiset hiihtourheilun ystävät saivat ikäviä uutisia, kun maastohiihtäjä Tero Similän ura päättyi karuimmalla mahdollisella tavalla. Epo-käry nosti myös Koillismaan valtakunnallisiin uutisiin. Olihan Similä antanut positiivisen dopingnäytteen kilpailujen ulkopuolisessa testissä Posiolla.
Similän käry on yksi osoitus siitä kuinka julmaa urheilu voi raaimmillaan olla. Kun hiihtäminen on lähes tulkoon ainoa asia elämässä, voi urheilijan mieleen eksyä houkutus turvautumisesta vippaskonsteihin. Varsinkin, kun maailman kärkihiihtäjät menevät kaukana edellä. Näin saattoi käydä Similän tapauksessa. Astuminen dopinghuuruiselle harhapolulle ei kuitenkaan tässä tapauksessa kannattanut, sillä ainakaan päättyneen talven kisoissa Similä ei SM-kisoja suuremmissa karkeloissa juurikaan menestynyt. Sotshin olympiajoukkueen ulkopuolellekin mies jäi viime kädessä, kun joukkueeseen nousi nuorten maailmanmestari Iivo Niskanen. Tunnetuin seurauksin.
Suomalaisessa urheilussa riittää kivuliasta dopinghistoriaa aivan tarpeeksi. On tapauksia, joissa urheilija on noussut vielä käryn jälkeen jopa maailman huipulle, mutta sitten löytyy myös surullisia kohtaloita siitä kuinka koko elämä on luisunut pois raiteiltaan dopingkäryn myötä. Dopingista kärähtänyt urheilija tuntee varmasti luissaan ja ytimissään penkkiurheilevan kansan julman katseen. Doping-käry on monen ihmisen silmissä lähestulkoon vakavin mahdollinen rikkomus, vaikka maailmassa tapahtuu koko ajan paljon julmempia asioita. Urheilijan katsotaan pilanneen koko maan maineen, vaikka pahinta hallaa hän tekee ainoastaan itselleen.
Dopingista kärähtänyt urheilija tuomitaan yleensä tapauksesta riippuen kilpailukieltoon, jonka pituus vaihtelee muutamasta kuukaudesta jopa elinikäiseen rangaistukseen. Urheilija menettää ehkäpä ainoan oljenkortensa elämään, kun numerolappua ei enää voi asettaa rintaan. Vaikka urheilija rikkookin vain lajinsa säännöstöä, voi kohtalo olla julma.
Dopingrikkeet ovat tympeitä juttuja. Onkin hyvä, jos mahdollisimman moni käyttäjistä saadaan kiinni. Kärähtänyttä urheilijaa ei kuitenkaan tarvitse tuomita kadotukseen, sillä urheilu on vain palanen elämän meressä.
Janne Kaikkonen