Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Enää en voi syyttää ympäristöä siitä, jos Taivalkoskella jalka ei liikahda töiden jälkeen.
Taivalkoski on todistanut minulle vuoden aikana, että liikkumista kaipaaville tarjontaa löytyy yllin kyllin.
Hyvänä esimerkkinä käy tiistain kahvakuulavuoro.
Viikko toisensa jälkeen yläkoulun saliin kokoontuu noin 30 kahvakuulaajaa hikoilemaan historiallisen ja venäläisen keksinnön parissa.
Lukema on valtava, kun suhteuttaa luvun kunnan asukaslukuun ja ikärakenteeseen.
Mutta niin vain paikalla vääntäytyy ähisemään ja puhisemaan yksi jos toinenkin niin kyläkeskuksesta kuin syrjäkyliltäkin.
Varsinkin naiset tuntuvat olevan erityisen innokkaita rääkkäämään itseään kahvakuulan avulla.
Myös maanantain kuntojumppa tuntuu kokoavan liikkujia.
Kaikki taivalkoskelaiset eivät taida sittenkään olla pelkästään hiihdon perään, vaikka sitäkin varmasti harrastetaan laajalti.
Ryhmäliikkuminen näyttää voivan hyvin ja jumppasalissa hikoillaan hyvässä yhteishengessä ja väillä jopa hymyssä suin.
Edellä mainitut liikuntamuodot ovat kunnan järjestämiä.
Lisäksi kansalaisopiston tarjontaan kuuluu monenlaista raajojen heiluttelua.
Tanssia ja futiskerhoa sekä kaikkea siltä väliltä.
Itselle tanssihommat ovat jääneet vähemmälle, joten niiden suosiosta minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta uskon lattian olevan koetuksella niilläkin tunneilla.
Usein puhutaan siitä, että harrastukset ovat kalliita.
Varsinkin suuremmissa kaupungeissa ryhmäliikuntatunnit voivat maksaa sen verran paljon, että moni jättää jo taloudellisen tilanteen takia itsensä huoltamisen väliin.
Taivalkoskella hinnat ovat hyvin maltilliset.
Itse en ollut uskoa korvia, kun kuulin kahvakuulaan ja jumppaan oikeuttavan kymmenen kerran kortin maksavan alle 20 euroa.
Se on todella pieni hinta siitä, että saa liikkua yhdessä ja ohjatusti turvallisessa ympäristössä.
Mutta on luonnollista, että tuokin raha on joissakin talouksissa liikaa, mutta työssäkäyville ryhmäliikuntatuntien hinta ei ole tekosyy jäädä kotiin.
Juhani Eskola