Alakerta | Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Syksyn alku on monessa lapsiperheessä mietinnän aikaa. Harrastusmahdollisuuksia on Kuusamonkin kokoisessa kaupungissa aika laajalti ja vanhempien ja lasten tulisi päättää, mennäkö tulevana talvena sählyyn, taidekouluun, viulutunnille, jääkiekkoon, jumppaan vai johonkin muuhun.
Harrastukset ovat mukavia ja kehittävät monipuolisesti lapsen taitoja ja sosiaalista kanssakäymistä. Toisaalta harrastusrumban äärellä voivat niin lapset kuin aikuisetkin kokea ahdistusta. Paineessa ovat ainakin äidit ja isät, joiden päätännässä pitkälti on, tuleeko perheen pienestä pianisti vai futaaja.
Lapset ovat erilaisia ja kehittyvät omaan tahtiinsa. Aika harrastamisen aloittamiseen lienee silloin, kun lapsi itse sitä haluaa. Toisille päivät päiväkodissa, kerhossa ja koulussa voivat olla sen verran rankkoja ja voimia vieviä, ettei vapaa-ajalle kannata enää ohjattua harrastustoimintaa ajatella.
Pienen lapsen, mutta myös jo kouluikäisen kanssa on järkevää miettiä, kaipaako lapsi monien harrastusten sijaan sittenkin enemmän yhteistä kotiaikaa.
Vanhemmilta lapsen harrastaminen vaatii aikaa, kyytimiehenä oloa, pitkää pinnaa ja monesti myös kukkaronnyörien avaamista. Lapsi tarvitsee tukea ja kannustusta harrastuksessaan. Toisaalta on myös osattava vapauttaa hänet siitä, jos harrastus ei enää tuo iloa. Harrastukseen pakottaminen on varma keino sammuttaa kipinä tekemiseen. Vanhemman mieltymysten perusteella ei lapsen harrastuksia voi valita.
Liian tiukan harrastamisen lisäksi stressiä voi syntyä siitä, ettei lapsi halua harrastaa mitään. Kaikki eivät löydä omaansa ohjattujen harrastusten joukosta.
Lapsesta voi kasvaa onnellinen, terve ja tasapainoinen aikuinen myös ilman harrastuksia. Vanhempien ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos lapsi ei syystä tai toisesta ole mukana ohjatussa harrastustoiminnassa. Toiset huomioon ottavaksi, sosiaaliseksi ja huumorintajuiseksi ihmiseksi voi kasvaa myös ilman harrastuksia. Liikkua, piirtää ja musiikin maailmaan voi tutustua yksinkin, yhdessä kaverin tai tutun aikuisen kanssa.
Helena Matila