Kuluneena kesänä keskityin politiikan sijasta kunnon kohentamiseen viimetalvisen myyräkuumeen jäljiltä. Niinpä kesäkuun parina lauantaina harvensin metsäpalstaa, kaadoin koivuja rasiin. Kasvava lehti imi rungoista kosteutta, ja elokuussa pätkin ne sitten rangoiksi ja kannoin tienvarteen. Parhaana päivänä parin-kolmen tunnin rupeamassa pelkästään mättäikkökävelyä tuli yli kuusi kilometriä, puolet siitä koivuranka olalla.
Rankkaa hommaa, mutta eipä tarvinnut raiskata metsää tekemällä traktori- tai mönkijäuria, ja metsä vain komistui harvennuksesta. Nyt rangat odottavat tammikuuta, pölkyksi sahausta ja pilkkomista ja uuninlämmitystä.
Marjastus onnistui tänä vuonna hyvin kun marjoja oli. Perhe on jo takavuosista pienentynyt: parhaimmillaan ruokapöydässä oli neljätoista suuta, nykyisin vain kaksi, joten vähällä tuossa marjastuksessa pääsi.
Ja nyt jo elokuun lopulla oli kaivettava perunatkin liejusta ja veden seasta. Perunamaa kun sijaitsee Koitijärven mökkirannassa, ja kun Pohjolan Voima päästi Kostosta vettä aivan julmetusti, niin potunkaivu oli tehtävä vähän etuajassa. Kaunishan se perunamaa kyllä oli, kun jokaisen penkin välissä oli hieno vesioja.
Tässä suhteessa peukutan Pohjolan Voimalle alaspäin. Panee harkittavaksi, pitäisikö muitakaan Pohjolan Voiman hankkeita kannattaa. Panin kylläkin nimeni Parviaisen Ullan ministereille laatimaan vetoomukseen Kollajan altaan puolesta. Kesän poliitikkopuheita seuranneena alan tosin olla aika pessimisti tuon hankkeen suhteen. Työtä se huonona aikana kyllä toisi näille kairoille.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta tekee tänä vuonna ”kesämatkansa” Koillismaalle. Kerroin keväällä valiokunnassa, kuinka Posio on ulkoistanut koko sosiaali- ja terveydenhuoltonsa ja kuinka Kuusamo tekee saman Coronarian kanssa yhteistyötä niin erikoissairaanhoidossa kuin palveluasumisessakin. Myös erikoissairaanhoidon palvelusetelikäytäntö Kuusamossa on edelleen ainoa laatuaan, vaikka se ei rahallisesti ole kovin paljoa tuottanutkaan. Matka-aikaa valiokunta joutui siirtämään syyskuun lopulle lukuisten yhteensattumien vuoksi.
Saamme loppusyksystä eduskunnassa valiokuntakäsittelyyn ensimmäiset sote-lait ja luulisin, että Koillismaan kokemuksilla on edustajille jonkinlaista merkitystä. Sotehan ei sinänsä merkitse ulkoistamista, mutta valinnanvapauden myötä yhteistoiminnan sujuvuus julkisen ja yksityisen toiminnan kesken on yksi uudistuksen avainasioita.
Tulevan syksyn työmäärä eduskunnassa vähän pelottaa. Hallitukselta tulee sote-lakien ohella lukuisia muitakin lakiesityksiä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on eduskunnan valiokunnista kaikkein työllistävin, eikä mikään laki ole läpihuutojuttu. Keväällä esimerkiksi jäi pöydälle uusittu tartuntatautilaki, joka äkkiä ajateltuna on pelkkää tekniikkaa ja erityisen tarpeellinen, koska tarttuvia tauteja on tullut lisää mm. huumekäytön yleistyttyä. Lakiehdotuksella saattaa olla vaikutusta kuitenkin esimerkiksi laittomien maahantulijoiden hoitamiseen, ja siksi se käsittely olikin arvioitua kimurantimpi.
Myös työ- ja tasa-arvovaliokunta joutuu syksyn aikana puurtamaan, koska monet lait koskettavat työelämää ja mm. työttömyysetuuksia.
Kolmas valiokuntani, lakivaliokunta, kokoontuu melkein aina samanaikaisesti sote-valiokunnan kanssa. Siksi sen asioiden käsittelyssä joudun aikalailla tukeutumaan kansanedustajakollega Antti Rantakankaan perehtyneisyyteen.
Jotta jaksan tehdä työni kunnolla, minun pitää edelleenkin jättää paljon merkittäviä sidosryhmätapaamisia väliin. Ja myös kesäaikainen maalaismetsurin sielu joutuu väistymään taka-alalle.