Alakerta |Hilkka Manninen hilkka.manninen@koillissanomat.fi
Minä kelasin ja kelasin. Ja manasin. Istuin veneessä virvelin kera ja huokailin taas kerran kaisloihin sotkeutunutta uistinta. Kelaaminen tuntui raskaalta, liekö olikin pohjaan tarttunut koko systeemi.
Tarpeeksi kauan kelaa pyöritettyäni huomasin, että siiman päässä odotti oiva saalis. Mukavan kokoinen hauki mulahti veneen vieressä. Huudahdin yllättyneenä: oi, kala!
Seuralaiseni pudisteli päätään huitomiselleni. Myönnän, otteeni oli ehkä taitamaton ja havainnointini epätarkkaa, kun en tunnistanut kalan potkuja pohjamudan ja ruokojen otteesta.
Mutta minä en osannut nolostua pienestä tumpeloinnista, olin vilpittömän iloinen koukkuun tarttuneesta eväkkäästä. Saalis päätyi savustettavaksi ja hyvältä maistui.
Lopputulos oli siis erinomainen, asenteeni vain oli suotta varsin pessimistinen. Liikaa iloa ja myönteisyyttä missään tekemisessä on hyvin harvoin jos koskaan, ja usein tavoitteeseen pääseminen epäilyttää. Nähtiinhän se tässäkin.
Siiman kiristymiselle oli kaksi vaihtoehtoista tulkintatapaa. Sen sijaan, että olin jo etukäteen pettynyt ja voivottelin koukun tarttuneen taas kerran ahvenvitaan, olisin voinut suoristaa selkäni ja alkaa elätellä toiveita kalansaaliista.
Suhtautumistapa kireään siimaan kertoo sen, onko virvelin varressa napottava kalastaja lähtenyt liikkeelle myönteisellä asenteella vai ei. Minä suhtauduin kireään siimaan melkoisen kielteisesti.
Puolustaudun sillä, että olin jo ehtinyt sotkea siimani vesikasveihin lukemattomia kertoja, enkä nähnyt syytä sille, että kalaonneni muuksi muuttuisi. Toiveikkuus olisi ollut naurettavaa. Vai olisiko? Vaikken olisi kalaa saanutkaan, olisin sentään hetken ajan istunut veneessä kirkas ja iloinen ilme kasvoillani.
Ja vaikka virvelin kelan tarmokkaan pyörittämisen jälkeen kädessäni oli usein vain nippu vesikasvia, minun ei olisi ollut mikään pakko ajatella, että niin on väistämättä jatkossakin.
Suotuisaan lopputulokseen luottaminen on joskus vaikeaa. Mutta eivät epäonnistumiset ja pettymykset jatku katkeamattomana ketjuna hamaan loppuun asti, vaikkei muuta kohtaloa toisinaan näyttäisi olevan olemassa.
Joskus on tartuttava toimeen ja tehtävä konkreettisia tekoja, mutta monessa tapauksessa jo oman asenteen muuttuminen voi olla tie tyytyväisyyteen.
Kireitä siimoja!