Piispa Veikko Munyika Namibiasta osallistui Kaisamari Hintikan piispanvihkimykseen. Hänen mukaansa suomalaisilla ja namibialaisilla on erityinen side, joka tuottaa hyvää molemmille. Hänen mukaansa Espoon tuomiokirkon tilaisuus oli kaunis ja hyvin järjestetty, mutta namibialaisittain lyhyt. Olin aikoinaan kerran tuollaisessa tilaisuudessa mukana työni puolesta ja se kesti reilut kuusi tuntia. Ihmisiä oli todella paljon, myös lapsia ja nuoria. Espoossa oli nyt vain kaksi kuoroa, meillä Namibiassa niitä on yleensä ainakin viisi. Saarna oli hyvä ja korosti sitä, että olemme ihmisiä kaikista eroista ja rajoista riippumatta, tuumi Munyika.
Munyikalle Suomi on kuin toinen kotimaa. En enää edes pysy laskuissa, montako kertaa olen ollut Suomessa. Sen muistan, että ensi kokemus oli hyytävä. Oli talvi 1987. Se oli kai kylmin sataan vuoteen. Suomella ja Namibialla on historiallinen side,josta kertovat myös monien namibialaisten suomalaiset nimet. Toki asian voi nähdä myös toisin päin. Kun eräs tuntemani namibialainen kävi ensi kertaa Suomessa, hän ihmetteli kovasti, miten suomalaisilla voi olla niin paljon namibialaisia nimiä. Sellaisia kuin Anna, Toivo ja Usko, nauraa Munyika.
Ensimmäiset Suomen Lähetysseuran lähettämät suomalaiset lähetystyöntekijät lähtivät Namibiaan 150 vuotta sitten. Matka Namibian pohjoisosassa sijaitsevalle Ambomaalle kesti pitkään, joten Martti Rautanen kumppaneineen saapui perille heinäkuussa 1870. Yhteisen taipaleen 150-vuotisjuhlaa vietetään Namibiassa ensi vuonna. Yksi ensimmäisistä suomalaisista lähetystyöntekijöistä oli Karl August Weikkolin. Hän työskenteli Ambomaalla vuodet 1870-1891. Piispa Munyika kertoo saaneensa suomalaisen etunimensä Veikko hänen mukaansa, joskin hieman mutkan eli perhetutun kautta. Namibiassa nimiä annetaan niin, että ne pitävät yllä historiaa ja rakentavat siltoja ihmisten välille. Kaimasuhde on erittäin tärkeä. Namibian itsenäistymisessä oli iso rooli Martti Ahtisaarella. Siksi monet ovat antaneet lapsilleen nimen Martti tai jopa Ahtisaari. Kun ottaa mukaan vielä Martti Lutherin ja Martti Rautasen, niin ei tarvitse ihmetellä Marttien runsautta Namibiassa. Suomalaiset nimet ovat kristityillä hyvin tavallisia. Tapasin myös Ambomaalla monta Heikkiä, sillä aikoinaan siellä pitkään työskenteli Heikki Saari niminen lähetystyötekijä..
Munyika johtaa kirkkonsa läntistä hiippakuntaa, johon kuuluu noin puoli miljoonaa jäsentä. Loput kirkon runsaasta 800 000 jäsenestä kuuluvat itäiseen hiippakuntaan. Kun ensimmäiseen kasteeseen meni 13 vuotta ja vuonna 1913 jäseniä oli vasta 2873, on kirkon viime vuosikymmenten kasvu ollut huikea tarina. Munyikan mukaan kirkolla on Namibiassa hyvä maine ja vahvat juuret ja se on kiinteä osa ihmisten elämää. Viime vuosina kirkkoon on liittynyt myös rajan toiselta puolelta Angolasta muuttaneita siirtolaisia. Tätä kirkkoa sain olla palvelemassa 15 vuotta 1966 – 1981. Suurimman osan ajasta olin rakennustoimen johtajana suunnitellen ja rakennuttaen kirkkoja, kouluja, sairaaloita työntekijöiden asuntoja, ym. Yksi suurimmista projekteista oli viemäriverkoston rakentaminen Onandjokwen sairaalalle jätevesipuhdistamoineen. Näin saimme sairaalan alueen viheriöimään ympärivuotiseksi sekä appelsiini ja guavapuita istutettua. Vesijohtoveden käyttäminen kasteluun oli ehdottomasti kiellettyä vähäisten vesivarantojen vuoksi.