Suomen Lähetysseuran Kauneimmat Joululaulut - tilaisuuksia järjestetään tänä vuonna 46. kertaa. Aikoinaan Lähetysseuran musiikkisihteeri Martti Kauppinen ja Hyvinkään kanttori Matti Heroja, molemmat jo edesmenneitä, saivat idean järjestää kirkkovuoden hiljaisimpana sunnuntaina, 3. adventtina, seurakunnissa yhteislaulutilaisuuksia, missä laulettaisiin joululauluja.
Ensimmäisenä vuonna siihen osallistui 140 seurakuntaa. Nykyisin tilaisuuksia järjestetään jo jokaisessa Suomen seurakunnassa ja ympäri maailmaa missä suomalaiset kokoontuvat yhteisiin tilaisuuksiin. Esimerkiksi Tansaniassa joululaulutilaisuus järjestettiin aina Suomen Itsenäisyyspäivän aikoihin, koska silloin Dar es Salaamissa kokoontuivat suomalaiset suurlähetystön järjestämälle itsenäisyyspäivän tilaisuuteen. Kauneimmat Joululaulut vihkosta jaettiin tänä vuonna 800 000 kappaletta seurakuntiin ja 20 maahan ulkomaille.
Joka vuosi miljoona suomalaista kokoontuu yhteen laulamaan ja antamaan samalla lahjan lähimmäiselle kehitysmaissa. Tänä vuonna tilaisuuksissa kerätään kolehti syrjityille, vammaisille ja sodissa kärsiville lapsille15 maassa.
Tänään vietämme Viattomien lasten päivää, joten kolumnini aihe on erittäin ajankohtainen. Voisin kertoa tässä eräästä botswanalaislapsesta, Onalennasta, joka sai apua työmme kautta. Kahdeksan vuotta sitten Lähetysseuran botswanalaisen kumppanikirkon työntekijä löysi pienen Onalenna-tytön leikkimästä yksin kadulla turvattomalla slummialueella. Tytön olemus kertoi huolenpidon puutteesta. Kirkon työntekijälle heräsi huoli siitä, että yksin ulkona oleva lapsi olisi vaarassa joutua hyväksikäytetyksi. Selvisi, että Onalennan kotiolot olivat vaikeita: Kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti oli alkoholisoitunut ja isoäiti huolehti lapsista yksin.
Onalenna sisaruksineen päätettiin ottaa mukaan Lähetysseuran tukemaan kummilapsiohjelmaan. Lapset pääsivät päiväkotiin, jossa he saivat säännöllisen aterian ja turvallisen paikan päivien ajaksi. Nyt sisarukset ovat jo kouluikäisiä ja saavat tukea koulunkäyntiin. Hankkeessa mukana oleville lapsille tarjotaan muun muassa koulupuvut ja koulutarvikkeet. Iltapäiväkerhossa lapset myös saavat ravitsevaa ruokaa ja läksyapua. Lisäksi lasten vanhemmille annetaan tukea vanhemmuuden haasteiden kohtaamiseen.
Onalenna on nyt 13-vuotias ja käy seitsemättä luokkaa koulussa. ”Haluaisin valmistua sairaanhoitajaksi ja muuttaa Gaboroneen, kertoo Onalenna tulevaisuuden haaveistaan. Sisarusten saaman tuen ansiosta tytön unelmien on nyt hyvinkin mahdollista toteutua. Gaberone on Botswanan pääkaupunki.
Botswana on minulle hyvinkin tuttu maa ja olen seurannut sen kehitystä Lounais-Afrikassa oloni ajoilta asti. Maahan itsenäistyi vasta vuonna 1968 ja silloin olin jo asunut sen naapurimaassa reilut 3 vuotta. Kävin siellä useamman kerran sen jälkeen kun Lähetysseura oli aloittanut siellä työn.
Työn kohteena alussa olivat nimenomaan laajassa muutamaa vuotta aikaisemmin olleessa polioepidemiassa vammautuneet lapset, joita vanhemmat piilottelivat majojen kätköissä ja pitivät heitä noiduttuina. Tällä hetkellä vammaistyötä hoitaa jo valtio samoinkuin kirkon perustamaa Thuson vammaiskeskusta, missä vammaiset saavat terveydenhoitoa, koulutusta ja myös ammattikoulutusta heille sopiviin ammatteihin.