Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Pakkaset tulivat ja vesistöt saivat ohuen jäänsä.
Varsinkin nuoret tuntuvat unohtaneen täysin sen, että jäät eivät todellakaan ole vielä kantavia.
Tästä hyvänä osoituksena oli perjantaina toimitukseen soittaneen naisen huoli.
Hän oli aidosti huolestunut lapsista, jotka leikkivät Lauttalammen heikoilla jäillä.
Hänen sanomansa oli selvä: katsokaa vanhemmat lapsienne perään.
Hän oli itse yrittänyt monta kertaa varoittaa heikoilla jäillä leikkiviä lapsia, mutta oli saanut osakseen vain haistattelua.
Ei ole oikein saada haistattelua osakseen, jos haluaa toiselle vain hyvää.
Nuorten ja lasten uhkarohkeuden ja ajattelemattomuuden vielä jotenkin voi ymmärtää, mutta vanhemmilla on suorastaan velvollisuus puuttua lastensa tekemisiin.
Tässä vaiheessa ne lukijat – jotka ajattelevat että pojat ovat aina poikia – voivat aloittaa lukemisen alusta.
Esimerkiksi Lauttalammessa on mutapohja. Jos jää pettää alta, niin mutaisesta pohjasta on erittäin vaikea päästä ylös.
Kun jäiden päällä vielä pyöräillään tai liikutaan muilla kulkupeleillä, voi jään pettäminen olla entistäkin kohtalokkaampaa.
Menee vielä pitkään, ennen kuin jäät kestävät ihmistä.
Kun nuoriso haluaa kulkea laumoissa, jää on entistä kovemmassa testissä.
Vaikka jäihin tippuvalla olisi hyvä uimataito, se ei takaa sitä, että hyytävästä vedestä nouseminen olisi vaivatonta.
Erityisen vaaralliseksi tilanteen tekee vielä se, että jäihin vajoamista ei osata odottaa.
Olisi jotenkin huojentavaa, että heikoilla jäillä leikkivällä nuorella olisi pelastusliivit yllään. Ainakaan minun silmään ei ole vielä moista tapausta osunut.
Jäiden tulemisen ei pitäisi olla mikään uusi asia nuorille. Jäiden heikkouden pitäisi olla vielä tutumpi asia lasten vanhemmille, joiden tulee olla nyt hereillä.
Oppiminen vaatii toistoja tässäkin asiassa. Harva nuori on niin kuuliainen, että uskoo yhdellä kehotuskerralla.
Karmivin opetus on se, että jostakin opitaan pahimman kautta.
Toivottavasti tänä syksynä tarvitse tapahtua mitään ikävää, jonka jälkeen vasta niin nuoret kuin vanhemmatkin havahtuvat.
Juhani Eskola