Alakerta |Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Seison tiskivuoren edessä, puurokattila on kiehunut muka kiireessä yli, lapset kiukuttelevat aamuväsymystään eikä sopivia vaatteita tunnu löytyvän. Koirat aloittavat aamurallinsa lenkille pääsyä odotellessa ja juoksevat peräkanaa huoneesta toiseen. Temppurata makuuhuoneen sängyltä olohuoneen sohvalle ja takaisin on hyväksi havaittu. Radio pauhaa aamu-uutisia. On kiire, peseytyä, syödä, pukea, töihin ja kouluun.
Joskus lapsiperheen arkiaamut ovat kaukana seesteisestä. Eteenpäin hoputtava arki nappaa helposti mukaansa. On hoppu ja hätä. Pitäisi olla jo siellä ja täällä tai molemmissa yhtä aikaa.
Hätään saapuu suhteellisen uusi ystäväni mindfulness. Se neuvoo keskittymään ja tyhjentämään hetkeksi pään ajatuksista. Tunne, kuinka hengitys virtaa sisään. Vatsa nousee. Tunne, kuinka hengitys virtaa ulos. Vatsa laskee.
Olo on hetkessä rennompi. Tämän hetken hyväksyvä.
Hyväksyvä tietoinen läsnäolo eli mindfulness on ollut viime vuosina paljon esillä. Puhutaan pikameditaatiosta, jonka pitäisi vähentää stressiä ja kiireen tunnetta. Menetelmä on saanut minusta yhden uuden kannattajan.
Yhdysvalloissa mindfulnessia on hyödynnetty stressin, ahdistuksen ja masennuksen hoidossa yli kolmekymmentä vuotta. Suomeen se tuotiin vuosituhannen vaihteessa.
Yksinkertaisia meditaatioharjoituksia harjoittamalla ihminen ehkä löytää syvemmän yhteyden itseensä ja muihin. Mikä tärkeintä, hän myös oppii rentoutumaan arjessa.
Arjessa, jossa me jatkuvasti analysoimme, arvioimme ja ajattelemme. Elämme automaatiolla ja turrumme. Se kuumentaa aivojamme aika voimakkaasti. Kun alamme aistia kehoamme, avaudumme sille, miltä kehossa tuntuu ja arvostamme sitä, mitä tapahtuu, pääsemme tasapainoon.
Tiskit odottavat edelleen. Pienen hetken ajan listalla on vain yksi tehtävä: keskity hengitykseen. Yksinkertaista ja vaikeaa. Kuulostelen hengenvetojani silmät suljettuina. Miten niinkin oleellinen asia, kuin hengitys jää arjessa täysin huomiotta?
Vaikka ulospäin ei näytä tapahtuvan mitään, harjoituksella on radikaalit seuraukset. Pysähtyminen ja oleellisimpaan keskittyminen rauhoittavat mielen vähitellen. Hoppu loppuu ja asiat loksahtavat omille paikoilleen. Kiire on keinotekoista.
Helena Matila