Esimiehellä oli maanantai. Asiat eivät luistaneet eikä henkilöön saanut yhteyttä vaikka tämä katsoi suoraan silmiin ja näytti kuuntelevan. Vastaanotto oli kiinni.
Odota, hän sanoi tuskastuneena, minun pitäisi mennä takaisin kotiin, ottaa vaatteet pois, mennä peiton alle ja nousta tähän päivään uudelleen.
En olisi uskaltanut kokeilla moista, koska minua väsytti niin paljon, että pelkkä sängyn näkeminen olisi saanut minut vaipumaan uneen.
Talvihorros on vaihtunut kevätväsymykseen. Pimeässä vaelletun talven jälkeen olemme heränneet kevään valotulvaan, ja se nuuduttaa meitä.
Kevätväsymyksessä ehkä raivostuttavinta on se miten sitä pitäisi hoitaa. Mitä väsyneempi olet, ole sitä reippaampi. Harrasta liikuntaa, ulkoile, kevennä ruokavaliota, sisusta ja uudistu.
Kevätväsynyt ei juuri jaksa mitään sellaista kuin tuoreiden lenkkareiden tuoksu, kesäkuntoon pyrkiminen ja auringon äänekkäät ylistäjät.
Kevätväsymystä kestää pahimmassa tapauksessa juhannukselle asti. Siitäpä alkavat jo kohta heinäkuun helteet. Silloin ei jaksa tehdä mitään. Paitsi ne, jotka eivät pidä auringosta ja jotka ovat töissä ilmastoidussa toimistossa, viihtyvät muiden ihmetykseksi heinäkuun helteillä sisätöissä.
Niinpä kääntyy kohta kesä jo syksyyn. Maa käy mustaksi ja kesälomistaan uupuneiden ilo ensilumesta hyytyy pimeyteen ja lumenpaljouteen.
Hormonimuutoksia tarjotaan syyksi kevätväsymykseen ja marrasmasennukseen. Valon määrän vaihtelu vaikuttaa muun muassa virkeyttä ja unentarvetta säätelevien hormonien määrän elimistössä.
Osa meistä kokee hormonimuutoksiin sopeutumisen vaikeana keväällä, toiset syksyllä. Jotkut parat molempina.
Yksi laittaa tänäkin aurinkoisena päivänä verhot kiinni ja toivoo räntäsateita, kun taas toinen pomppii virkeänä kuin peipponen, lenkkeilee ja rakastuu.