Miksiköhän hermot menee lomalla?
Eikö lomalla pitäisi olla leppoisena kuin lehmä. Mutta ei. Pinna on piukalla, vaikka työhuolista ei ole häivähdystäkään.
Ainoa, mikä asiassa lohduttaa on se, että en tunne olevani yksin. Moni muukin on valitellut, että pinna palaa lomalla toisinaan alle sadasosasekunnissa.
Lomaileminen on vaarallista. Alkoholin kulutus kasvaa ja näin lomailija on alttiimpi loukkaamaan niin itseä kuin läheisiään hoipertelemalla humalassa.
Lomaileminen on vaarallista myös parisuhteessa eläville.
Joidenkin tutkimusten mukaan eniten erotaan loman jälkeen. Lomakumppanin naama on alkanut kyllästyttää vapailla niin paljon, että lomalla on kypsynyt ajatus laittaa lusikat jakoon.
Lomalla menee hermot muiden lomailijoiden naamojen lisäksi siihen, että pitäisi tehdä kaikki vuoden aikana kertyneet rästityöt.
Lomalle on kasattu valtavat odotukset ja, jos homma ei lähdekään rullaamaan heti alusta lähtien suunnitelmien mukaan, seuraa lomastressi.
Lomastressin puhjettua tilanne on jo eskaloitunut siihen, että maltillisestikin alkoholia nauttiva ratkeaa ryyppäämään. Muutaman päivän juomaputken jälkeen tilanne on yhä pahempi: ympäristö on yhä surkeammassa kunnossa lomailijan olotilasta puhumattakaan.
Tämä on lohdukkeeksi niille, joilla ei ole tänä kesänä lomaa.
Töissä on leppoisampaa, kun se tympein työkaveri on lomalla.
Töissä on samat rutiinit, joten mitään stressiä ei pääse syntymään. Kesällä töissä voi ottaa myös hieman rennommin.
Lomaton työntekijä on siinäkin mielessä etulyöntiasemassa, että sen ei tarvitse loman jälkeen pakottaa itseään taas työrytmiin. Jatkuva työnteko takaa sen, että rytmi säilyy koko ajan.
Lomattomalle tuottaa lisäksi suurta iloa se, kun hän näkee lomansa päättäneen työntekijän ensimmäistä päivää töissä.
Se tuskainen ja kärsivä ilme on lomattoman paras lohduke.