Niinhän sitä taas ollaan vuoden vaihtumisen partaalla. Pääsi taas pirulainen yllättämään, vastahan sitä oli elokuu ja kesä kauneimmillaan.
Mihin se aika oikein katosi?
Nytkin päässä soi vain otsikon mukaisesti Kirkaa.
Kuluva tai siis kohta jo kulunut vuosi on mennyt viime vuosien tapaan vauhdilla. Pienenä aika tuntui kuluvan niiiiin hitaasti, mutta vanhemmiten se vain suorastaan vilahtaa silmien edessä. Onneksi sitä elämän filminauhaa ei ole vielä tarvinnut katsoa.
Lapsena kesät oli pitkiä, tai ainakin siltä se tuntuu. Viime kesä meni aivan vilauksessa tehdessä töitä pienessä paikallislehdessä. Se oli senkin niminen kuin Koillissanomat, liettekö edes kuulleet moisesta arvon lukijat.
Minulla on oikeasti vaikea keksiä, mitä merkittävää olisin tehnyt tänä vuonna. Opiskelijana kun vuosi on muuten mennyt yllättäen lusmuill... anteeksi, siis ahkerasti opiskellessa.
Kiire on ollut hyvinkin läsnä opiskelijaelämässä. Nytkin yhden tehtävän deadline on mennyt oli jo aikapäiviä sitten.
Että terve vain Maija L., jos jostain kumman syystä luet tätä. Kyllä minä teen sen analyysin vielä tämän vuoden puolella. Toivon mukaan. Muuta en uskalla edes luvata.
Lupauksia minulla ei edes ollut tälle vuodelle. En vain jaksanut vaivautua miettimään mitään, sillä olen aika huono pitämään lupauksia itselleni.
Esimerkiksi lupasin pyhästi itselleni kuvaavani sadan kuvan haasteen kesän aikana.
No en kerennyt, joten siirsin deadlinea vuoden loppuun.
Ja en kerennyt vieläkään, vaikka niin pontevasti olin jatkamassa kuvaamista. Tällä hetkellä blogissani on ”vain” 48 kuvaa.
Jospa sitten joskus saisin ne kaikki kuvattua, sillä nyt deadline on siirretty hamaan loppuun asti.
Ei pitäisi aika ainakaan loppua kesken.
Mutta kaikkea muuta olen sentään saanut tälle vuodelle tehtyä, kuten esimerkiksi nukuttua, valvottua liian pitkään, stressattua, löhöiltyä, naurettua itsensä kipiäksi, itkettyä, opiskeltua, koristeltua, unohdettua, hölmöiltyä, itkettyä, kuunneltua hiljaisuutta, viisasteltua, leikittyä, tanssittua, pelattua, rakastettua, ja töitä tehden.
Ja lisäksi vielä vihattua, nautiskeltua, ahdistuttua, puhallettua saippuakuplia, ihastuttua, laulettua nettiradiossa, muuttoapuna oltuna, löydettyä omia taitoja, kaadettua raja-aitoja, kuvattua, reissattua,seikkailtua ja kirjoitettua.
Mutta ennen kaikkea voin sanoa eläneeni. Sen voisin luvata itselleni myös ensi vuodelle, sillä muuhun minulla ei taida rahkeet riittää.
Anna-Mari Kilpijärvi