Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Meille soitettiin -palstalla on viime päivinä keskusteltu tiellä liikkuvista ratsastajista. Toinen soittaja toivoi autoilijoilta malttia, toisen mukaan hevoset eivät kuulu nykypäivän liikenteen sekaan.
Viimeinen perustelu on hämmentävä. Jos hevoset eivät sovi tieliikenteen sekaan, miten kummassa pärjätään koiran ulkoiluttajien kanssa? Entä vanhuksia ulkoiluttavat? Saman logiikan mukaan heidänkin paikkansa kai pitäisi olla kaukana muusta liikenteestä?
On historiallista faktaa, että ennen autoja ja niissä jyllääviä hevosvoimia ihmisiä kyydittiin aidoilla kauramoottoreilla. Liikennekulttuuri on toki muuttunut, mutta mikään ei puolla ratsastamisen täyskieltoa yleisillä teillä.
Monin paikoin, etenkin maaseudulla, omalta tallilta ei edes pääse lähimaastoihin puikkaamatta maantielle. Se on tyypillistä hevosväen tienkäyttöä, ei alituinen puikkelehtiminen autojen seassa. Huvin vuoksi tien reunassa ravailevat ovat harvassa.
Oma hevoseni asui tallissa, jonka harjoitusrata ja mahtavat harjumaastot sijaitsivat valtatien toisella puolella. Lienee sanomattakin selvää, etten suhannut autojen seassa kuin välttämättömät pätkät. Mitä ripeämmin pääsin harjulle, sitä parempi.
Aina kun lähdin matkaan, sonnustauduin heijastinliiviin. Hämärän tullen lisäsin heijastimia hevoseni jalkoihin, häntään, rintaan ja takapuolen päälle. Vastaavanlainen varustautuminen on yleistä hevosväen keskuudessa.
Faktaa on myös se, että törmäystilanteessa auto on aina ratsukkoa vahvempi. Väistämis- ja varomisvelvollisuus koskee molempia, mutta viime kädessä autoilijan täytyy ymmärtää vastuunsa.
Hevosia on moneksi, mutta kaahaavaa, äänitorvea soittelevaa menopeliä pelästyvät lähtökohtaisesti kaikki. Sen sijaan rauhallisesti, kaasuttelematta ja tarpeeksi kaukaa kiertävän auton kestää herkempikin heppa.
Olen ollut tilanteessa, jossa rauhallinen hevonen pelästyi autoa. Ystäväni putosi tamman selästä ja mursi kätensä. Olin itse toisen hevosen selässä, samoin kanssamme liikkuneet viisi muuta naista. Väistimme syvälle pientareen puolelle, mutta meidät ohittanut auto jatkoi surutta matkaa.
Selvyyden vuoksi mainittakoon, ettei arimpien hevosten kanssa edes lähdetä kotipihasta. Hevosen suunniltaan saaneen autoilijan on siis todella syytä katsoa peiliin.
Suvi Peltola