Alakerta | Aleksanteri Pikkarainen / aleksanteri.pikkarainen@koillissanomat.fi
Ajelin eilen kotiin vietettyäni pitkän viikonlopun Levin laskettelukeskuksessa Kittilässä. Kittilän kylänraitilla on monta yritystä sähköliikkeistä turistikrääsäkauppoihin. Yhtään ainoata ei olisi, ellei tuo Länsi-Lapin kunta sijaitsisi tunturin kupeessa. Eikä olisi silloinkaan, jos jotkut uutterat eivät olisi Leviä lasketteluun sopivaksi raivanneet.
Kotimatkalla Kuusamoon ohitin monta kyläpahasta, jollainen Kittiläkin olisi ilman Leviä. Vielä ennen Kuusamoa vasemmalla havaitsin toisen tunturin, Rukan. Eihän sitä voi kiistää, että ilman Rukan matkailua Kuusamokin olisi Sodankylä, Kemijärvi tai Posio. Kemijärveltä lähti paperitehdas muutama vuosi takaperin, minkä saattoi selvästi huomata kunnan katukuvassa. Ajattelin ostaa paikallisesta puljusta pitsan, mutta lappu oli luukulla. Niinpä hain appeeni vasta Kitkantieltä. Tuosta sentään vielä pitsaa saa, ja on jopa varaa valita.
Autuaaksi eivät laskettelukeskuksetkaan silti tee. Kitkantie kuihtuu kuihtumistaan, vaikka Rukalle rahaa pannaankin. Se on huolestuttavaa kehitystä. Muutakin elinkeinoelämää tännekin tarvittaisiin.
Onneksi Rukaa tai Leviä ei silti paperitehtaan tavoin suljeta nappia painamalla. Lamankin aikana Ruka pärjää ja jopa saavuttaa kasvua. Kotimaan matkailu kun nostaa päätään ihmisten talouden ollessa ahtaalla. Silloin ei ulkomaille niin herkästi raaskita lähteä.
Levillä on selkeästi tehty jotain eri tavalla kuin täällä ja ehkä myös paremmin. Vaikutelma oli nimittäin se, että tummempihipiäisiä, latinalaisia kieliä puhuvia perheitä tuli vastaan enemmän kuin Rukalla. Samoten brittejä. Jos Ruka haluaa todella kasvaa, täytyy senkin päästä vankemmin kansainvälisyyden kasvu-uralle. Pelkillä kotimaisilla matkailijoilla ei tyhjiä mökkejä täytetä. Kotimaan matkaajien vankkaa suosiota ei toki sovi päästää karkaamaan näpeistä. Lapsiperheet ovat kuitenkin vakaan toiminnan tae.
Omaan makuuni Ruka ja Levi ovat molemmat kasvaneet hieman persoonattomaan suuntaan. Suomalaisen eksotiikan sijaan on pyritty alppimaiseen miljööseen. Lukuisat tapaamani ulkomaalaiset turistit tuntuvat kaipaavan nimenomaan suomalaisia elämyksiä ja myös kontaktia meidän alkuasukkaiden kanssa. Sitä kannattaa pohtia.
Aleksanteri Pikkarainen