On tiistaiaamu. Kuusamon liikuntahallin yleisurheilutilassa hikoillaan. Eletään poikkeuksellisen lämmintä toukokuuta, joten hiki valuu pelkästään jo oleilemalla ulkona. Vaikuttaa taas olevan kesän lämpimin päivä. Tosin lämpömittariin on unohtunut katsoa, joten täysin varma asiasta ei voi olla.
Kello on hieman yli kahdeksan aamulla. Yleisurheilutilassa fysiikkatreeniä tekevät alppikoululaiset. Aamun harjoituksissa on mukana sekä alppihiihdon että freestylen urheilijoita.
– Näiden urheilijoiden kanssa on helppo työskennellä. Ei ole välttämättä helppo saada teini-ikäisiä treenaamaan aamulla kello 7.30. Mutta nämä kyllä ovat aina sataprosenttisesti mukana ja tekevät sen, mitä pitääkin, fysiikkavalmentaja Jonathan McPhail kehuu.
McPhail ei ole ihan tyypillinen alppilajien luotsi. Nuori mies kertoo nimittäin olevansa alunperin kotoisin Vanuatun saarivaltiosta. Olosuhteet Tyynenmeren saarivaltiossa ovat hieman – tai oikeastaan aikalailla erilaiset kuin Kuusamossa. Siellä ei alppihiihtäjiä kasvateta.
McPhail on päätynyt Kuusamoon Englannin ja Jyväskylän kautta. Alppikoululaisten kanssa hän on työskennellyt kaikkiaan 1,5 vuoden ajan.
– Jonathan opiskeli Jyväskylässä ja kysyi paikkaa työharjoitteluun. Hän oli ensin meillä puoli vuotta työharjoittelussa, sai Jyväskylän yliopistosta maisterin paperit ja on sitten jatkanut meillä. Jonathan on nyt tehnyt fysiikkaohjelmat sekä alppihiihtäjille että freestylen puolen urheilijoille, Rukan alppikoulun valmennuspäällikkö Mika Pelli kertoo.
McPhailin vetämissä harjoituksissa tiistaiaamuna hikoilee myös Santeri Kiiveri – nuori mies, joka viimeistään kevään paralympialaisten aikaan nousi urheilua seuraavien ihmisten tietoisuuteen. Lappeenrantalainen on opiskellut ja harjoitellut Kuusamossa pian kaksi vuotta.
– Aika paljon tuli talven mittaan oltua reissussa, mutta tänne on aina mukava tulla. Meillä on tosi hyvä porukka.
Kiiverin oikea käsi on vaurioitunut jo pojan syntyessä 2000-luvun alussa. Alppikoululainen sanoo, että hän pystyy tekemään suunnilleen samat harjoitukset kuin muutkin.
– Jonkin verran pitää tietysti soveltaa.
Kiiveri hätyytteli Pyeongchangin paralympialaisissa kärkisijoja. Mitalikaan ei jäänyt kauas, kun pujottelusta tuli neljäs sija.
–Ensi talven päätavoitteena on MM-kisat Sveitsissä ja sieltä pitäisi ottaa mitali.
Para-alppihiihtokisoissa kisaa samoista mitaleista monen eri vamma-asteen urheilijoita. Fyysisten vammojen tuomia eroavaisuuksia koetetaan tasoittaa erinäisin kertoimin. Kiiveri myöntää, että täysin tasapuolinen ei järjestelmä ei ole.
– Optimitilanne olisi, jos kertoimissa voitaisiin ottaa huomioon sekä vamma että rinne, jossa lasketaan. Se vaan taitaa olla mahdottomuus laskea kertoimet joka kisaan erikseen.
Kiiveri jatkaa kahvakuulan nostelua. Omaa painnonnostoharjoitustaan tekee Matias Pärkkä. 17-vuotias freestylelaskija on tullut Kuusamoon opiskelemaan Tampereen läheltä Lempäälästä.
– Hain tänne, kun täällä oli jo entuudestaan pari kaveria alppikoulussa. Ei siellä kotipuolessa hirveästi tekemistä ollut. Täällä on tekemistä riittänyt, kun iltaisin on saanut olla mäessä treenaamassa, Pärkkä sanoo ja kehuu samalla saaneensa Kuusamossa hyvää valmennusta.
Urheilijoiden päivät alppikoulussa saattavat venyä melko pitkiksi, kun aamuharjoitusten jälkeen käydään koulussa ja mennään vielä illaksi Rukalle mäkeen.
– Jos puoli neljä pääsee lähtemään Rukalle, niin kello on äkkiä puoli viisi ennen kuin monot on jalassa. Siihen vielä parin tunnin harjoitukset, Mika Pelli pohtii.
Urheilun ja opiskelun yhdistäminen on sujunut Kuusamossa opiskelevilta varsin hyvin. Valtaosa käy toisen asteen opinnot neljässä vuodessa.
– Koulu joustaa hyvin. Kun lukio-opintoihin kuuluu 75 kurssia, niin niistä 25 pystytään tekemään liikunnalla ja urheilulla. Jäljelle jää 50 kurssia. Sen, kun jakaa neljälle vuodelle, niin ei se tee kuin noin kolme kurssia jaksoa kohden, Pelli laskeskelee.
Freestylemies Pärkällä on ollut tänä tavallista enemmän aikaa keskittyä kouluhommiin.
– Polvi meni tammikuussa ensimmäisten kisojen harjoituksissa. Eturistiside leikattiin.
Täysin kunnossa kinttu ei vielä ole.
– Ei vielä. Jos sitä ensi kauden saisi laskea terveenä, lempääläläinen sanoo tavoitteistaan.
Kello lähestyy yhdeksää. Osa urheilijoista viimeistelee vielä aamun harjoituksiaan – osa pistää jo tavaroitaan kasaan valmiina kiiruhtamaan kohti koulupäivän haasteita. Kohti koulunpenkkiä rientää myös Hannamarja Kurkela, pian ensimmäisen opiskeluvuotensa Kuusamossa päättävä nilsiäläinen alppihiihtäjä.
– Laskin nyt ensimmäistä vuotta naisten FIS-kisoja. Kisat olisivat voineet mennä paremminkin, Kurkela pohtii ja poistuu liikuntahallin yleisurheilutilasta.
Alppikoululaisten opiskeluvuosi on pian päätöksessä – mutta treenaaminen ei lopu. Kesäkuussa urheilijat suuntaavat vielä Norjaan laskemaan. Uusi kouluvuosi odottaa Kuusamossa elokuussa.
– Juuri ennen koulun alkua pidämme Kuusamossa leirin, Mika Pelli kertoo.
