Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Kaupunginhallituksen kokouksissa istuu hiljainen mies. Hän ei käytä puheenvuoroja, ei ota kantaa puhumattakaan, että pitäisi palopuheita. Ääntä käyttävät vallan toiset henkilöt, kuten Mika Flöjt (vihr.), jonka puheenvuorot eivät ole puheenvuoroja, vaan esitelmiä.
Kokouksen päätteeksi mies kerää paperinsa, ajaa kotiinsa ja avaa tietokoneen. Sävyisyys on tiessään. Tekstien yleisin sana on kepu, joka on syyllinen kaikkeen mahdolliseen: maaseudun autioitumiseen, väen vähenemiseen, metsien huonoon hoitoon, nuorten kesätöiden epäoikeudenmukaiseen jakoon, nuorten ongelmiin ja ties mihin.
Hiljainen mies ampuu jäykkälavettisella tyylillään suorasuuntausta kaikkeen mikä liikkuu. Huumoria hän ei harrasta, mutta uhoa ja paatosta sitäkin enemmän. Tuli taukoaa vain niiksi hetkiksi, kun mies ihmettelee yhteistyön vähyyttä.
Eipä löydy Koillissanomien nettikeskusteluista kommenttia, johon kirjoittaja ei saisi kepu-sanaa ängettyä. Osa keskustelijoista ärtyy ja tykittää takaisin, osa vastaa asiatyylillä, ja jotkut pistävät leikiksi. Eräässä vaalien jälkeisessä kommentissa arveltiin hirmupakkasten hellittävän hirmuhallinnon kaaduttua.
Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Joukamo Kortesalmi herättää ärtymystä ja kummastusta – omissaan varmaan ihailuakin. Onko mies ihan tosissaan? Mihin hän kepu-jankutuksellaan pyrkii? Mitä hän toimintatyylillään kuvittelee saavuttavansa?
Välillä on epäselvää, puhuuko Kortesalmi puolueensa vai puolue Kortesalmen äänellä. Kortesalmen yhden nuotin jytinä on peittänyt alleen muiden perussuomalaisten mielipiteet.
Viikolla lehdessämme oli juttua lasten urheiluharrastusten kallistumisesta. Puolessa tunnin sisään nettiin kertyi eri nimimerkeillä puolenkymmentä kommenttia kovasti tutunkuuloista kepu-möykkää politrukeista, puoluetoimitsijoista ja aivopesusta urheiluseuroissa.
Kas, kun en ole koskaan törmännyt, vaikka lasteni harrastusten myötä olen kohtalaisen tiiviisti seurannut Pallo-Karhujen ja Erä-Veikkojen toimintaa vuosien ajan. Yhtään poliittista palopuhetta en ole onnistunut kuulemaan, yhdestäkään aivopesusta en ole kuullut. Sen sijaan olen tutustunut joukkoon hienoja ihmisiä, jotka pyyteettä uhraavat aikaansa lasten ja nuorten eteen. Urheiluseurat valitsevat luottamushenkilönsä ihan muilla perusteilla kuin poliittisilla, eikä vastuunkantajia ole liiaksi tarjolla.
Tekijänaisista ja -miehistä on aina pula, räkyttäjistä ei koskaan.
Petri Karjalainen