– Lapsuuteni aikana äiti teki aina kesäisin, lähes joka viikko, mustikkapiirakkaa. Hyvin ohut pohja tehtiin pullataikinasta. Samana päivänä kerätyt mustikat survottiin soseeksi, maustettiin sokerilla ja saostettiin pienellä määrällä perunajauhoja. Vielä vähän lämmin mustikkapiirakka kylmän maidon kanssa oli minulle suurta herkkua. Lähiruokaa parhaimmillaan!
Näin kuvailee Saijan Lomakartanon emäntä Helena Karppinen lapsuutensa varhaisimpiin kuuluvaa ruokamuistoa.
Myös perinneruokiin kuuluva vasikanlihatuuvinki nostattaa veden edelleen kielelle. Puu-uunissa koivunvarpujen päällä hiljalleen kypsytetty juottovasikan liha sai paistuessaan kauniin kuparinvärisen pinnan. Paistettu liha jo sinällään oli herkullista, mutta vielä parempaa Karppisen mielestä oli siitä valmistettu lihakeitto eli tuuvinki, taivalkoskisen majoitus-, ruokailu- ja ohjelmapalveluja tarjoavan lomakartanon emäntä muistelee.
Marjat ja sienet lähimetsistä, riista metsistä ja kalat tutuista puhtaista lähivesistä. Puhtaat paikalliset raaka-aineet ovat olleet olennainen osa koillismaalaisten elämää. Kyseessä ovat ruoat ja raaka-aineet, jotka ovat aina löytyneet paikallisten ruokapöydästä.
Aina lähiruokaa ei ole osattu arvostaa, mutta nyt puhdas lähi- ja villiruoka ovat nousemassa ansaitsemaansa arvoon. Aitojen elämysten kysynnän kasvu on myös yksi matkailun trendeistä. Matkailijat haluavat nauttia lomallaan paikallista, kotitekoista ruokaa.
– Turistit ovat todella tietoisia siitä, mitä syövät. He haluavat aitoutta, syödä paikallista villikalaa, lihaa ja marjoja. Esimerkiksi hauesta saa suunnattoman herkullisia pihvejä ja särjestä makoisia pyöryköitä, erityisesti keskieurooppalaisten matkailijoiden suosiossa olevan lomakartanon emäntä kertoo.
Aitous pitää sisällään luonnon hiljaisuutta, luontokokemuksia, alkuperäisiä elinkeinoja, kuten porotaloutta sekä luonnon antimista tehtyä lähiruokaa.
Taivalkosken Saijassa, aivan Kalle Päätalon synnyinsijan naapurissa sijaitsevan lomakartanon matkailuvalteiksi on löydetty rauhallisuus, hiljaisuus ja aito paikallisuus.
– Lähiruokaan olemme panostaneet aina. Villiruoka on vielä piste iin päälle. Pihlajanmarjoja, kuusen- ja männynkerkkää siirapiksi, koristeiksi ja smoothieihin. Koivunlehtiä jälkiruokiin tai maustesuolaan, Karppinen kertoo esimerkkejä villiruoan käytöstä.
Vadelman ja mustaherukan lehdistä valmistuu virkistävää mehua. Viime talvena turistit ihastuivat mehuun niin, että pakastettuina säilötyt lehdet loppuivat kesken kauden.
– Pakastamme lehdet kerta-annospakkauksiin ja teemme kerrallaan mehua päiväksi tai kahdeksi.
Saijan kokkien hyppysissä valmistuvat niin lomakartanon isännän Asko Karppisen katiskalla pyytämät ahvenet kuin pehmeän riistan makuiset mehtäsonnin fileetkin.
Talon erikoisuuksiin kuuluvat luonnonlaitumilla, Taivalkosken metsissä ympäri vuoden elävän mehtäsonnin lihasta valmistetut ruokalajit.
Koillismaan seudulla on viime vuosina kehitetty aktiivisesti luonnosta saatavien raaka-aineiden hyödyntämistä. Siitä on hyvänä esimerkkinä tänä vuonna päättynyt Elintarvikkeista ja luonnosta elinvoimaa Koillismaalle -hanke, joka on lisännyt paikallisten yrittäjien yhteistyötä ja nyt yhteinen visio villiruoan kotipaikasta alkaa toteutua. Hyviin tuloksiin yltäneelle villiruokahankkeelle suunnitellaan jo jatkoa.
Ruokakulttuurin luominen ja nostaminen kansallisesti ja kansainvälisesti tunnustetuksi on vuosien projekti. Alueella ja yrityksissä on alettu tosissaan uskoa villiruokamarkkinoiden ja ruokamatkailun kasvumahdollisuuksiin.
– Puhdas villiruoka on sellainen kilpailuvaltti, ettei sitä ole täysin vielä edes ymmärretty. Paljon kehittämistyötä tarvitaan, mutta tässä meillä on huikeat kehitysmahdollisuudet. Tarvitaan tuotekehitystä, tuotteistamista ja toimijoita keruupuolelle.
Koillismaan alue on pohjoista puhdasta luontoa puhtaimmillaan. Se tarjoaa lyhyen, lähes yöttömän yön kasvukauden yrteille ja kasveille.
