Helppo on hölkkääjän ylittää tiet Taivalkoskella.
Ei tarvitse hölkkääjän juurikaan pysähdellä pääväyliä ylittäessään, sillä taivalkoskelaiset vaikuttavat esimerkillisiltä autoilijoilta.
Autoilijat hiljentävät jo hyvissä ajoin ennen suojatietä, kun näkevät lenkkeilijän. Tämä on hyvä merkki juoksijalle, joka tietää tuolloin sen, että hänet on huomioitu.
Olen juossut toisenlaisessakin ympäristössä. Eräässä kaupungissa suunnittelin lenkkireitit siten, että ne eivät sisältäisi paljon tienylityksiä.
Siinä kaupungissa tuntui siltä, että juoksija väistää autoa, vaikka suojatiellä asetelman pitäisi olla toisenlainen. Liikennekäyttäytymisissä on suuria eroja eri paikkakuntien välillä.
On hienoa, että Taivalkoskella kunnioitetaan juoksijaa.
Välillä vaikuttaa jopa siltä, että autoilijat osaavat samaistua juoksijaan.
Autoilija haluaa tehdä muutenkin raskasta matkaa tekevän juoksijan menon helpommaksi. Aivan kuin autoilija kannustaisi omalla toiminnallaan juoksijaa jatkamaan matkaansa entistä paremmilla voimilla.
Varsinkin talvella sekä autoilijan että juoksijan pitää olla tarkkana.
Auto ei pysähdy jäisellä tiellä nopeasti, eikä juoksijankaan lenkkitossu pysäytä kuntoilijaa hetkessä. Tien ylittäminen on riski ja se pitää juoksijan muistaa aina, vaikka olisi kuinka hyvä vauhti päällä.
Taivalkoskella myös muut liikkujat tuntuvat arvostavan juoksijoita.
Olenpa kerran saanut kannustusta koiraansa ulkoiluttaneelta ihmiseltä. Se oli ensimmäinen kerta missään, vaikka aika usein olen elämäni aikana lenkille vaivautunut.
Toivottavasti liikennekäyttäytyminen jatkuu Taivalkoskella samanlaisena. Silloin ulkoilija tuntee jo kotoaan lähtiessä olonsa turvalliseksi.
Liikunta nostaa muutenkin sen verran paljon sykettä, ettei sydäntä ole tarpeen rasittaa entisestään vaarallisilla tilanteilla liikenteessä.