Kolumni

Homo 13

n Puolitoista miljoonaa vuotta sitten Afrikassa kehittyi ensimmäinen ihmislaji, joka sai myöhemmin nimekseen Homo erectus eli pystyihminen. Reilut 200 000 vuotta sitten erectus joutui luopumaan vallasta, kun tilalle tuli Homo sapiens eli nykyihminen, jota viisaaksikin on sanottu.

Näyttää vahvasti siltä, että 2000-luvulla valta on jälleen vaihtumassa. Viisas ihminen saa väistyä, kun vallankahvaan on kovaa vauhtia siirtymässä Homo 13 eli epäonnistunut ihminen.

Homo 13 on laji, joka on loikannut pois evoluution rattaista. Se on koko maapallolla ainoa laji, jonka keskuudessa heikkoutta ja kaikenlaista poikkeavuutta suorastaan arvostetaan.

Homo 13 käyttää sumeilematta hyväkseen edeltäjänsä sapiensin kehittämää informaatioteknologiaa. Se tunkee joka päivä ja joka tuutista omaa ilosanomaansa eetteriin. Se tekee yhä kiivaammin selväksi, että kaikkien on pakkosuvaita heidän ajamiaan asioita.

Homo 13 ei tunnista eroa suvaitsevaisuuden ja pakkosuvaitsevaisuuden välillä. Se ei ymmärrä sitä, että joillakin on arvoja, moraalia ja periaatteita, joista he eivät voi koskaan luopua. Ei vaikka kuinka uhkailtaisiin tai painostettaisiin.

Jos asioiden annettaisiin kehittyä luonnollisen suvaitsevaisuuden kautta, tilanne olisi kokonaan toinen. Ristiriitoja eri arvoin ajattelevien ihmisten välille tuskin syntyisi tai ainakin niitä olisi huomattavasti vähemmän.

Suurin ristiriitojen aiheuttaja tänä päivänä on valtakunnan pääuutiskanava Yle. Sen johto ei näytä tajuavan, että yhtiön typerä ja pakkosyöttävä ohjelmapolitiikka syventää vain entisestään suurta kuilua eri ihmisryhmien välillä.

Yle järjesti useita viikkoja sitten televisiossa keskusteluillan, jonka teemana oli seksuaalivähemmistöt. Siitä lähtien Ylen uutislähetykset ja ajankohtaisohjelmat ovat paasanneet samasta aiheesta joka ainoa päivä.

Viime viikonloppuna maassa järjestettiin seurakuntavaalit. Yle teki heti etukäteen selväksi, että vaaleissa on vain yksi teema. Ja sama linja jatkui vaalipäivän jälkeen. Vaalituloksesta raportoinut toimittaja toitotti suu vaahdossa, kuinka seksuaalivähemmistöjen asiaa ajavat tahot olivat voittaneet vaaleissa ainakin pääkaupunkiseudulla ja Turussa. Sivulauseessa hän mainitsi, että esimerkiksi Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla vaalitulos oli aivan toisenlainen.

Saatan olla helvetin tyhmä, mutta minusta tuntuu, että kirkollisissa vaaleissa olisi muutamia tärkeämpiäkin teemoja kuin jonkun marginaaliryhmän edut.

Olen onnellinen, ettei minulla ollut äänioikeutta seurakuntavaaleissa. Luovuin siitä vapaaehtoisesti parisen vuotta sitten. Silloin oli jo hyvin nähtävissä, mihin suuntaan evankelis-luterilainen kirkkokin on menossa. Se viimeinenkin instituutio, johon vielä joitakin vuosia sitten saattoi luottaa.