Alakerta Jenna Lehtonen jenna.lehtonen@koillissanomat.fi
Syöt, vaikka sinulla ei ole nälkä. Avaat jääkaapin, koska sinun tekee jotakin mieli. Työpaikan kahvipöytään ilmestyy pullapitko, josta otat vain ihan pienen palasen. Napostelu on helppoa ja huomaamatonta. Tuore Kuukausiliite valistaa, että sinun täytyy syödä muun ruuan lisäksi 22 grillimakkaraa, jotta saat ne viisi ylimääräistä kiloa pysymään rungossasi. Laihtuminen alkaa, kun vähennät edes yhden makkaran.
Jos laihtuminen olisi helppoa, meillä olisi työttömiä personal trainereita. On hurjaa ajatella, että suurin osa suomalaisista on ylipainoisia. Trendi on kääntymässä hyvään suuntaan, mutta vääriä ruokailutottumuksia ei muuteta sekunneissa. Se ei vielä edes riitä, että saavuttaa ihannepainonsa. Lautasmallin mukainen syöminen ei tee sinusta lihaksikasta eikä se paranna hapenottokykyäsi. Suomessa on paljon myös laihoja ripakinttuja, jotka hengästyvät portaissa.
Muutama kuukausi sitten ystäväni pelasti henkeni. Hän houkutteli minut polkupyöräergometritestiin. Voin rehellisesti myöntää, että olen tuon testin jälkeen hengästyttänyt itseäni aktiivisesti. Sillä seurauksella, että juoksen tällä hetkellä elämäni pisimpiä matkoja. Ne eivät ole kymmeniä kilometrejä, mutta saisin varmasti muutamat aplodit entisiltä liikunnanopettajiltani. Ihminen muuttuu, kun kukaan ei huohota niskaan. Minä halusin kohentaa kuntoani lähinnä siksi, koska en halua liittyä siihen iloisten sydänlääkepopsijoiden kerhoon, jossa äitini ja mummoni ovat.
Vaarillani oli sokeritauti. Hän valmensi nuoria urheilijoita koko ikänsä, mutta oli itse ylipainoinen. Erkki kuoli, kun olin 11-vuotias. Minua harmittaa, että en koskaan päässyt kunnolla tutustumaan isänisääni. Ei mikään ihme, että muistutan säännöllisesti omalle isälleni, että hän selviytyisi myös pienempien annoskokojen kanssa. Harva keski-ikäinen kuitenkaan kuuntelee, kun tällainen nuori likka tulee keittiöön lässyttämään.
En usko, että kukaan haluaa näyttää kohonneelta taikinalta. Ylipaino on aina terveysriski, mutta kukaan ei ajattele sitä syödessään makkaraperunoita aamuyön tunteina. Minulla on vain tämä yksi keho, joten haluan tehdä kaikkeni temppelini eteen. En aio sanoa herkuttelulle bye bye, mutta aion tutustua siihen hikiseen juoksulenkin jälkeiseen tunteeseen paremmin.
Jos et osaa syödä oikein, hae apua. Jos et tiedä miten liikkua, kysy neuvoa. Kaikkea ei tarvitse tehdä yksin, mutta jääkaappi on varsin kehno juoksukaveri.