Suomessa on kuulemma liian vähän susia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan niitä on arviolta alle 150, kun vielä vuosi sitten susihukkia arvioitiin olevan 150 - 180. Poromiesten mukaan susien määrä on moninkertainen.
Molempien tahojen arviot taitavat olla yhtä kaukana totuudesta. Kun kyseessä on erittäin arka ja varovainen villieläin, joka liikkuu valtavia määriä ja ylittää tai paremminkin alittaa valtakuntienkin rajoja, kaikki esitetyt väittämät ovat puhtaita arvauksia.
Olen käynyt petoyhdysmiehen kanssa katsomassa kohtia raja-aidasta, jonka ali kaivautuu jatkuvasti susia Venäjältä Suomeen ja päinvastoin. Kukaan ei tiedä tarkkaan, kuinka paljon näitä alikulkukohtia on ja kuinka runsas susiliikenne niiden kautta kulkee.
RKTL yrittää myös epätoivoisesti laskea susia laittamalla näille lähetinpantoja kaulaan. Villieläinten pannoittaminen on hölmöläisten puuhaa, joka ei todellisuudessa hyödytä ketään, ei ainakaan itse eläimiä.
Olen jyrkästi sitä mieltä, että ihminen sekaantuu muutenkin aivan liikaa villieläinten elämään. Ei niitä tarvitse koko ajan tutkia ja laskea, kuinka monta hukkaa tai muuta petoa missäkin on.
On hyvä muistaa, että elävää villieläintä ei omista kukaan, ei edes Suomen valtio.
Villieläin on villieläin, joka haluaa elää omassa rauhassaan mahdollisimman kaukana ihmisestä. Ihmisten ja petojen välinen ”kauhun tasapaino” pitää säilyttää niin, etteivät villieläimet kesyynny liikaa ja totu ihmisten läheisyyteen.
Jos peto puolestaan uhkaa ihmisen elinkeinoa tai kotieläintä, kaksijalkaisella täytyy tottakai olla oikeus lopettaa sellainen peto. Sillä oikeudella säilytetään oikeanlainen tasapaino.
Naurettavinta koko susitouhotuksessa on, että kiivaimmin niitä ovat suojelemassa ihmiset, jotka eivät koskaan ole nähneet luonnossa edes sudenjälkeä saatikka suden syömää poron- tai koiranraatoa.
Susien suojelun puolesta adresseja allekirjoittelevat helsinkiläiset voisivat viettää päivän tai pari jossakin itärajan paliskunnassa, jotta todellisuus edes hiukan valkenisi heille. Tai käydä vierailulla tilalla, jossa lojuu kymmenittäin raadeltuja lampaita ja kenties talon koirakin kuoliaaksi kaluttuna.
Minun mielestäni Suomessa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla on liian vähän rottia. Näin sellaisen kerran vilaukselta Helsingin rautatieaseman kiskoilla ja niin södeltä se vaikutti, että äkkiä niitä suojelemaan ja kantaa lisäämään.
Oikein söpöjä ovat myös kanit, joita yhteen aikaan jo mukavasti alkoi Helsingissä olla. Ei kai vain joku ole kaneja salametsästänyt vähemmäksi.
Ja kyllähän siellä suurkaupungissa suurta tarvetta olisi myös korppikotkille ja hyeenoille. Ja nyt en tässä yhteydessä tarkoita pörssiyhtiöiden omistajia tai iltapäivälehtien tekijöitä, vaan ihka oikeita luonnoneläimiä.