Siitä voi valmistaa tekstiilejä, muovia ja paperia. Sillä voi pehmentää ihoa tai puhdistaa hiukset. Sitä voi jopa syödä. Miten näin monikäyttöinen kasvi voi olla niin aliarvostettu Suomessa? Hamppua on viljelty maassamme yli tuhat vuotta, mutta nykyisin kasvatus on hyvin pienimuotoista. Kasvatus taidetaan mieltää enemmänkin huumehörhöjen hommaksi.
Tässä vaiheessa lienee paikallaan muistuttaa, että hamppua on monenlaista lajiketta. Hyötykäyttöön tarkoitetun kuitu- ja öljyhampun kasvattaminen on Suomessa laillista, koska lajikkeilla ei ole huumaavaa vaikutusta. Päihdekäyttöön tarkoitetun kasvin kasvattaminen sen sijaan on rikos.
Hamppua on käytetty hyötykasvina maailmalla läpi vuosituhansien. Se ei ole ihme. Hamppu on helppo viljeltävä, joka tuottaa runsaan sadon jopa useita kertoja vuodessa. Se vaatii vain vähän vettä, ja torjunta-aineita ei lainkaan. Pitkään suosiossa paistatelleen puuvillan laita on toisin. Mikä parasta, hamppu kasvaa kaikkialla maailmassa, myös täällä kylmässä pohjolassa.
Hamppua onkin taas alettu kasvattaa pikku hiljaa myös Suomessa, ja kotimaista hampunsiemenöljyä sekä hampun siemeniä on saatavilla. Loimaan seudulla on käynnissä Hampusta hyötyä -niminen hanke, jonka tarkoitus on lisätä hamppuun liittyvien elinkeinomahdollisuuksien tiedostamista. Mielestäni nyt aletaan olla oikeilla jäljillä. Hampussa piilee uskomaton potentiaali, jonka hyödyntäminen voisi tuoda Suomeen paitsi ekologista ja lähellä tuotettua raaka-ainetta, myös rahaa.
On nimittäin maita, joissa hampun kasvatus on kielletty kokonaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa kaikkien hamppulajikkeiden viljely on kiellettyä. Hamppua saa kuitenkin viedä Yhdysvaltoihin ruoaksi. Maat, jossa hyötykäyttöhampun viljely on sallittu, voisivat kääriä hyvät rahat viemällä tuotteitaan maihin, jossa hamppua ei saa kasvattaa.
Kun ottaa huomioon hampun monikäyttöisyyden, ekologisuuden ja terveysvaikutukset, kasviin kohdistuva epäluulo tuntuu kohtuuttomalta. Ei ole epätavallista, että koriste- tai hyötykasvina kasvatettava yksilö takavarikoidaan. Hyötykasvin ja päihdekasvin välillä ei tehdä eroa, koska kasvin päihdyttävien aineiden määrää on mahdotonta arvioida päältä päin.
Mikä sitten ratkaisuksi? Sen saavat minun puolestani päättää viisaammat. Toivon kuitenkin, että hyötykäyttöhamppua alettaisiin viljellä enemmän, ja että asenteet lientyisivät. Olisi sääli heittää kaikki hampun mahdollisuudet kankkulan kaivoon.
Eeva Pentikäinen