Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
/////////////Maanantain lehteen/////////////
Alku lupasi hyvää. Viime torstaiset aamurutiini sujuivat ongelmitta, suorastaan lennokkaasti. Olin toimituksen työntekijöistä ensimmäisenä sorvin ääressä ja kokosin perjantain Minne mennä -palstan alle aikayksikön.
Muutos tapahtui noin kello 11. Ensin unohdin lehtiöni paikkaan, jossa kävin tekemässä haastattelua. En sitä paitsi edes huomannut unohdustani kuin vasta iltapäivällä. Sitä ennen olin ehtinyt tehdä vesiperän päivän toisen haastatteluni kanssa.
Kokonaisuutena työpäivääni ei voi kuvata muuta kuin suomenruotsalaiseen, aina silkasta juhlasta kertovaan tv-ohjelmaan viittaavalla lentävällä lauseella ”Ei mennyt niin kuin Strömsössä!”
Koska olen epätoivoon vaipuvaista tyyppiä, edellisen kaltaiset päivät saavat minut todella huonolle tuulelle. Jos en saa kohottaa mieltäni itselleni sopivimmilla tavoilla, se ei itsestään kohene.
Mielen kohottamisen keinoja on tietysti monia, mutta omalla kohdallani parhaiten toimii hevosten kanssa puuhaaminen. Harjaaminen, taputteleminen ja talutteleminen.
Vielä niitäkin tehokkaampi lääke mieleni mustuuteen on kuitenkin onnistunut ratsastuskokemus.
Ratsastukseen vihkiytymättömän voi olla vaikeaa ymmärtää, mikä lajissa kiehtoo. Tilanne on tietysti sama monen muun tekemisen kohdalla. Itse en esimerkiksi käsitä, miten kukaan voi rentoutua käsitöiden ääressä. Omasta mielestäni niiden tekeminen on niin vaikeaa, että rentoutumisen sijaan turhaudun.
Edelliseen vedoten väitän jokaisen nauttivan asioista, jotka hän edes jotenkin hallitsee. En tarkoita, että esimerkiksi vain hiihdon olympiavoittoon riittävällä tavalla taitavat nauttivat hiihtämisestä, mutta kannatan hallitsemis-teoriaani.
Omat ratsastuskokemuksenikin ovat palkitsevimmillaan silloin, kun tunnen hevosen nostavan laukan allani melkein pelkällä ajatukseni voimalla.
Päätän kolumnini ajatukseen, jonka tiedän loppuun kulutetuksi ja sen vuoksi tylsäksi. Toisaalta ajatus pitää tylsyydestään huolimatta paikkaansa. Elämä itsessään todella on huumeista parasta.
Yhtä juhlaa se ei todellakaan ole, mutta haluan uskoa jokaisen voivan löytää pilven polttamista paremman tunteen tuottavaa tekemistä. Sanoi viime viikolla television keskusteluohjelmaan osallistunut opettaja mitä tahansa.
Suvi Peltola