Iloinen liverrys saattelee mennessään alavirtaan lentävää pientä ruskeaa lintua.
Lintu istahtaa jään reunaan ja nokkii vedenpintaa. Yllättäen se sukeltaa uppeluksiin ja sekuntien päästä pomppaa jälleen pintaan kuin korkki nokassaan paksu vesiperhosen toukka.
Ollaan Kuusamon Salmisessa, jossa Kuontijärven ja Jaurasen yhdistävä joenpahanen on edelleen uuden vuoden tienoolla sula.
Yleisväriltään ruskea ja rinnaltaan valkoinen hieman varpusta isompi lintu on helppo tunnistaa elintavoistaan ja -ympäristöstään koskikaraksi.
Koskikaran höyhenpuku on poikkeuksellisen tiivis, se valelee itseään peräpäästään nokkimallaan rasvalla ja sen verenkierto on sopeutunut selviämään kylmässä vedessä, joten se pärjää arktisissa oloissa.
Koskikara on ollut lintujärjestö Birdlife Suomen vuoden lintu 2016. Karoista halutaan selvittää paitsi pesivä, myös talvehtiva kanta. Siksi koskikarojen seuranta jatkuu vielä vuodenvaihteen ylikin. Talvella on tarkoitus järjestää vielä yhteinen koskikaralaskenta.
Kuusamosta koskikara on helppo löytää varsinkin talvella, jolloin lintuja vaeltaa Koillismaalle tiheämmän kannan alueelta Pohjois-Norjasta ja -Ruotsista.
Kuusamossa pesii vaihtelevasti noin 50 koskikaraparia, mikä on merkittävä osa Suomen koko kannasta, jonka koon on arveltu olevan 350:n kahta puolen. Kuusamossa pesivä kanta painottuu Ruka-Vuotunki -linjan pohjoispuolelle, jossa koskikaroja puoleensa vetävät muun muassa Oulanka-, Kuusinki-, Maaninka- ja Savinajoki lukuisine sivuvirtoineen.
Osa kuusamolaisista koskikaroista viettää paikkakunnalla koko vuoden.
Kirkkonummelainen Jyrki Tolvanen on jo 1990-luvun lopulta asti perehtynyt kuusamolaisten koskikarojen elämään ja pikku hiljaa se alkaa käydä tutuksi. Täysin ei omalaatuisen lajin käytös ole vielä Tolvasellekaan avautunut.
–Olen vähän päässyt jyvälle siitä, mutta ihmeteltävää riittää edelleen. Kun on viettänyt aikaa koskien rannoilla ja seurannut lajia, jotenkin on tullut vankka uskomus siitä, että koskikara on itseään isompi lintu. Siinä on jotain erityistä, mikä ehkä viehättää tietämättään muitakin kuin harrastajia.
Tolvasen koskikaraharrastus alkoi jo koulupoikana Etelä-Suomessa, jossa hän hiihteli yksin tai kaverin kanssa koskien rantoja. Koskimaisemassa viihtyvään lintuun oli helppo tykästyä jo ympäristönkin puolesta. Sulaveden äärellä törmää usein myös muihin lajeihin kuten vaikkapa saukkoon. Salmisessakin puron yli lennähtää teeri, närhi rääkyy lähellä ja jopa sinisorsa on jäänyt sulaan joulun yli. Iso kala mosauttaa vastarannalla. Varmaankin hauki.
Tolvasta ennen kartoitustyötä teki pitkään Jouko Pihlainen. Seuraaja kertoo, että Kuusamo ei ole helppo paikka tutkia koskikaran elämää. Maaliskuussa lunta saattaa olla toista metriä. Osaan koskikarapaikoista pääsee kuitenkin ilman suksia ja lumikenkiä, kuten vaikka Kiveskoskelle. Siellä koskikaroja saattaa hyvänä päivänä olla kymmeniä.
–Riippuu talvesta, että missä ne ovat. Näyttäisi olevan taipumus, että kun pakkaset hellittävät ja pienemmät purot aukeavat, ne siirtyvät niihin. Kovemmalla säällä on pakko tulla esimerkiksi Kiveskoskelle, jossa ne ovat joskus viiden metrin välein kisailemassa ja visertämässä.
Koskikara on Suomessa vähentynyt, minkä Tolvanenkin on huomannut. Hän on pyrkinyt auttamaan lajin menestystä asentamalla virtapaikoille erityisiä koskikaran pönttöjä. Aiemmin laji pesi usein hirsirakenteisten siltojen hyllyillä ja koloissa, mutta nykyisin siltoja tehdään harvemmin hirrestä. Tolvanen on rengastanut yli 1600 koskikaraa. Hän sai 60-vuotislahjaksi palan kuusamolaista koskenrantaa.
Erityisen vakavia uhkia koskikaralle ei ole näköpiirissä, mutta laji on kuitenkin herkkä veden laadun muutoksille. Esimerkiksi talviset koskikarat näyttäisivät vähentyneen monissa turvetuotannon sameuttamissa vesissä pohjaeläinten määrien romahdettua. Laji on kärsinyt myös vesien säännöstelystä.
Monet koskikaran pesimäpaikat ovat myös suosittuja virkistyskohteita, ja esimerkiksi kalastuksen aiheuttama häirintä voi johtaa pesintöjen epäonnistumiseen.
Uusimmassa uhanalaisuusarviossa koskikara on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi lajiksi.
Koskikarasta voi ilmoittaa havaintoja osoitteeseen koskikara@birdlife.fi.
