Ikääntyvä aikuisurheilija hölkkäsi aamulenkillään. Koiraansa ulkoiluttava aikamies huikkasi matkan päästä:
– Olisit lähtenyt ajoissa, niin ei tarvitsisi juosta!
Hölkkääjän yläpäässä iski hetken aikaa kipinää ja hihna alkoi kiristyä. Olisi ollut helppo iskeä takaisin tälle sohvaperunalle ja keskikehon rakentajalle. Tapahtui kuitenkin ihme. Hölkkääjän suu kääntyi hymyyn ja hän nakkasi takaisin:
– Olisit sanonut tuon 60 vuotta sitten, niin olisin säästynyt monelta hikipisaralta.
– Miten niin 60 vuotta sitten, ethän ollut silloin vielä syntynytkään!
Uhkaavalta näyttänyt konflikti päättyi ihmettelyyn ja naureskeluun.
Koirankuljettajan kohteliaisuus sai hölkkääjän hyvälle mielelle. Luuli muka 15 vuotta nuoremmaksi. Seuraavana aamuna huikattiin huomenet, kuin tutut ainakin.
Kun luullaan ikäistään nuoremmaksi, nostaa se narsistista itsetuntoa. Mutta löytyy arvioita toiseenkin suuntaan. Minua puhuteltiin takavuosina joskus Seppo Pitkäseksi. Kuorokaverini ja kauppias Seppo oli minua lähes päivälleen 10 vuotta vanhempi. Vieläkin reilumpi arviointivirhe tapahtui reilu vuosi sitten eräässä tilaisuudessa Kuusamossa.
Te näytätte jotenkin tutulta, oletteko te Lauri Tammi? Kunnianarvoisa ja arvostamani kunnanjohtaja emeritus on 26 vuotta minua vanhempi. Hymyllä ja huumorilla siitäkin tilanteesta selvittiin. Entäpä sitten, kun luullaan kuuluisaksi? Veteraanien SM-kisojen aikana hölkkäsin Turun esikaupunkialueella. Läheiseltä pubin terassilta kuului keskustelu:
– Kato, Martti Vainio.
– Ei varmaan oo, kun Lätsä-Pekka.
– Tuoppi vetoa, että on Vainio.
Jätin kavereiden vedon ratkaisematta.
Tapahtui hankikelien aikana Valtavaaran ladulla. Hiihdin miesporukan ohi ja perästä kuului:
– Se oli Susi-Kalle, eikö se ole täältä Kuusamosta.
Pidensin potkua, etten olisi munannut mestarihiihtäjämme mainetta! Tampereen kupeessa Lempäälässä aamulenkillä tapahtui seuraavanlainen hupaisa tapaus, joka toi hetkeksi mukavan mielen. Pysähdyin ja aloin venytellä koipiani liikennemerkin tolpasta kiinni pitäen. Kaksi varhaisteiniä ajeli polkupyörällä ohi ja kuulin keskustelun.
– Näytti vanhalta mieheltä.
– Hassua, kun vanha äijä venyttelee.
Pulmallisia ovat myös tapaukset, kun tervehtii täysin outoa ihmistä luullen häntä vanhaksi tutuksi. Anteeksipyynnöllä ja hymyllä siitäkin tilanteesta selvitään. Entäpä sitten, kun kasvot ovat tutut, mutta nimi ja tausta tuttavuudelle eivät tule mieleen?
Tapakouluttajan ohje kuuluu, että tällaisessa tilanteessa kannattaa olla rehellinen ja esittäytyä itse ja kysyä suoraan, missä olemme tavanneet. Pohjoisen hiihtoladuilla on tapana tervehtiä vähemmänkin tuttuja hiihtäjiä. Ystävällinen hymy ja hyvän päivän moikkaaminen saavat lähes poikkeuksetta hyvää vastakaikua.
Hymyllä voi olla myös terapeuttinen vaikutus. Amerikkalaistutkimuksen mukaan lenkille ei pidä lähteä huolten reppu niskassaan. Silloin vaara sairastua vakavastikin lisääntyy. Toisaalta tunnin reippailu ulkoilmassa omaan tahtiin saa väkisinkin mielen muuttumaan iloisemmaksi. Pipo ei kiristä.
Hymyillään, kun tavataan!