Alakerta | Riina Puurunen / riina.puurunen@koillissanomat.fi
Kohta on jo pakko, ehkä jo tänään jos sääennustus pitää paikkaansa, riisua villatakki ja kieputtaa huivi kaulasta. Edessä ovat ne päivät, kun pelistä näkyvät roudan, kylmyyden, pimeyden ja muiden talvisten olosuhteiden sekä väistämättömän ajan kulumisen aiheuttamat vauriot.
Takana on ankara talvi, kertoo peili. Vuosi vuodelta talvet ovat kuluttavampi ja vauriot pysyvämpiä. Decolteen aavikoitumiselle ei tässä naisen parhaassa iässä enää paljon pysty, mutta ilmeen suhteen olen tänä keväänä erityisen toiveikas.
On aivan selvää, peiliinkin katsomatta, että viime talvena on hymyilty liian vähän. Maanvetovoima on päässyt vaikuttamaan ilman vastaanpanemista koko talven ja lopputuloksena on vatsastapuhujan nukelta tuttu alavireinen ilme.
Hymyn ja naurun vähyyteen havahduin paitsi peilin edessä myös lastenkulttuurifestivaalin pajaillassa. Kati Tuukkasen naurujoogassa tunsin nahoissani miten nopeasti tekohekottelu muuttuu oikeaksi hymyksi ja nauruksikin, tulee lämmin, ryhti nousee, silmät aukeavat ja ennen kaikkea miten ihmiset kaunistuvatkaan hymyillessään.
Sääliksi käy niitä, jotka ottavat ilmeensä catwalkilta, jossa viljellään niin tyhjää ilmettä, että se näyttää vihalta. Miten ihmeessä tavoitelluksi kasvojen tunnelmaksi on valikoitunut inho. Samaan aikaan hymystä on tullut minun kohdallani ainoa keino ylläpitää siedettävää ilmettä. Olen niin menneen talven lumia.
Jätän kuitenkin kasvopilateksen ja kirurgin veitsen väliin ja satsaan hymyilemiseen. Monia muita metodeja ajattelin alkavan kesän aikana kuitenkin kokeilla.
Ensinnäkin aion nauttia maisematerapiasta. Terapiapisteitä riittää: aloitan katselemalla järvenselälle, jatkan mielen lepuuttamista kumpuilevassa peltomaisemassa ja saaristossa.
Maisematerapian lisäksi aion maadottua. Kävelen paljain jaloin pihalla, metsässä ja järven pohjassa, makaan ruohikossa ja varvukossa ja kellun vedessä.
Maadoittaminen ja maisematerapia voivat kuulostaa puiden halailulta, mutta jotain maagista niissä on. Oikeastaan ne ovat vain luonnollisia tapoja nauttia kesästä ja ajasta. Lapset sen osaavat, mutta meille aikuisille niistä täytyy luoda metodeja. Kannattaa maata varvukossa ja katsella taivaalle. Siinä hymyillessä korjaantuu muutakin kuin ilme.
Riina Puurunen