Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Kuusamon kultakaivoksesta keskiviikkona julkaistu ympäristönvaikutusten arviointi (yva) oli sosiaalisen median läkättäjille pettymys. Jos kaivos Käylän Juomasuolle joskus avattaisiin, ei se veisi tienoita lopulliseen turmioon.
Vaikka kaikkein kauhein ja epätodennäköisin tapahtuisi, pato murtuisi ja vedet lähtisivät liikkeelle, vaikutus ei yvan mukaan yltäisi Kitkajokeen saakka.
Yva piirtää joka suhteessa varsin myönteisen kuvan kaivoshankkeesta. Yvan mukaan kaivos on teknisesti, yhteiskunnallisesti, ympäristöllisesti ja sosiaalisesti toteuttamiskelpoinen.
Kun yvan sisältö oli fanaatikoille pettymys, on alkanut vaahtoaminen yvan luotettavuudesta sen perusteella, että kaivosyhtiö on yvan maksanut. Yhtiö ei ole selvitystä itse tehnyt, vaan ostanut sen ulkopuoliselta konsulttiyhtiöltä.
Kenen tutkimus olisi pitänyt maksaa? Veronmaksajienko? Ovatko esimerkiksi matkailuyhdistyksen teettämät matkailututkimukset täyttä potaskaa sen vuoksi, että matkailuyhdistys on ne maksanut?
Yvaan pitää suhtautua kriittisesti, ja täydennyksiä pitää pyytää, mutta koko työn ylimalkainen teilaaminen on kymmenien ihmisten asiantuntemuksen aliarvioimista.
Yvan antamasta vihreästä valosta huolimatta suhtaudun kaivoshankkeeseen edelleen erittäin epäilevästi.
Kaivoksen sijainti lähellä Rukaa, Kitkajokea ja Oulangan kansallispuiston kainalossa on Kuusamon luontomatkailulle todella iso imagoriski. Ympäristöriski on yvan mukaan vähäinen, mutta on silti todennäköistä, että kaivos pysyy ja pidetään otsikoissa vuosia.
Jos kaivoskohu pysäyttää matkailun kasvun, tai matkailu alkaa jopa taantua, on kaivoksen hinta liian kova. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku: Suomesta on tullut hysteerikkojen ja juristien hallitsema yhteiskunta. Tärkeintä ei ole se miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät.
Länsimaisen oikeusjärjestyksen keskeisin periaate on, että ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Kuusamolaisessa (suomalaisessa) keskustelussa on ajauduttu tilanteeseen, jossa syytökset lentävät ja todistamisen taakka jää syytetylle. Syytetty pakotetaan todistamaan syyttömyytensä.
Näitä valtakunnan syyttäjäksi itsensä ylentäneitä on netti pullollaan, ja ainakin yksi on valtuustoonkin valittu. Tiedän, että moni maltillinen päättäjä – joita onneksi on edelleen valtaosa – kokee inkvisitiota muistuttavan suuntauksen ahdistavana.
Miksi kertoa mielipiteensä, kun fanaatikoilta alkaa puskea keppikirjaimilla kirjoitettuja törkeyksiä sähköpostiin ja joka tuuttiin?
Petri Karjalainen