Aikuisten välillä tuotettu kipu on jokaisen mielestä pahoinpitelyä. Eläinten satuttaminen on eläinrääkkäystä ja rangaistavaa toimintaa. Lapseen kohdistuva kuritusväkivalta on ollut Suomessa 27 vuotta laitonta. Silti joka neljäs suomalainen edelleen hyväksyy sen käytön.
Tutkimukset kertovat, että tukkapöllyt, luunapit ja korvatillikat ovat vieläkin aivan liian yleisiä kasvatusmenetelmiä suomalaisissa perheissä. Huolestuttaa, kuinka nämä muka kasvatukselliset pahoinpitelyt jatkuvat ja siirtyvät sukupolvesta toiseen. Mikä siinä on, että niin monen aikuisen käsi nousee tukistaakseen ennemmin kuin avaisi suunsa ja puhuisi lapsen huonosta käytöksestä johtuvan suuttumuksensa tai pettymyksensä ulos?
Nopeasti reagoiville, ärsykeherkille lapsille opetetaan, että kun jokin asia suututtaa niin laske ensin kymmeneen ennen kuin teet mitään hätiköityä. Ajattele ennen kuin toimit. Samaa toimintapataa voisi suositella monelle aikuisellekin.
Väkivallan käyttö ei muutu hyväksyttäväksi sillä, että sitä nimitetään kasvattamiseksi.
Unicefin Kuritus ei kasvata -kampanjalla halutaan nostaa tietoisuutta kuritusväkivallan vahingollisuudesta lapselle. Kuusamonkin katukuvassa kampanja näkyy sinisin Auttava vai tukistava käsi -, Ei yksi luunappi ketään vahingoita - ja Oppiipahan tavoille -katumainoksin.
Osa vanhemmista olettaa kurittamisen auttavan lapsen kasvatusta. Ruumiillinen kuritus on kuitenkin lapsen kehityksen riskitekijä, joka provosoi uhmaa, lisää aggressiivisuutta ja vaikeuttaa tunteiden hallintaa.
Tutkimusten mukaan lieväkin lapseen kohdistuva kuritusväkivalta lisää lapsen aggressiivisuutta ja vahingoittaa lapsen kasvua. Kuritusväkivallan seurauksena lapsen luottamus vanhempaan kärsii ja lapsi voi oppia pelkäämään vanhempaa. Kurittaminen jättää vahvan jäljen lapseen ja lapsi muistaa kokemansa.
Vaikka monia aikuisia on kuritettu, kun he ovat olleet lapsia, se ei tarkoita että kurittaminen olisi ollut oikein. Lapsena kuritetuilla aikuisilla on suuri taipumus siirtää kokemus myös omiin lapsiinsa ja kierre on valmis.
Aikuisten hyvät puheet lapsille siitä, ettei toisia saa satuttaa, menevät harakoille siinä vaiheessa, kun vanhemman oma käsi nousee lasta vasten.
Kielteinen suhtautuminen kuritusväkivaltaan ei tarkoita sitä, etteikö lapselle asetettaisi rajoja. Vaihtoehto kuritusväkivallalle ei ole vapaakasvatus, vaan välissä on muita tehokkaampia kasvatustapoja. Arjen kasvatustilanteita on mahdollista ratkoa ilman väkivaltaa.
Myönteinen kasvatus ja lapsen ohjaaminen on tukistamista tehokkaampaa. Myönteisin kasvatuskeinoin, puhumalla ja asioita perustelemalla lapsen kypsyminen ja harkintakyky kehittyvät nopeammin, jolloin lapsi oppii nopeammin omatoimiseksi ja vastuullisemmaksi. Hyvät sanat ja kehut paikallaan kasvattavat kovaa kättä enemmän.