Alakerta |Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Hyvä kuolema on yhtä tärkeä kuin hyvä elämä. Kukin määrittelee hyvän kuoleman omalla tavallaan arvomaailmaansa pohjautuen, mutta jokainen halunnee siitä ainakin mahdollisimman kivuttoman ja rauhallisen.
Ihmisen viimeisten hetkien laadukas hoito ei Suomessa ole tasapuolista ja taattua, vaan riippuu muun muassa siitä, missä sattuu asumaan. Hyvä saattohoito jää liian usein toteutumatta.
Tämän vuoden Yhteisvastuukeräys on tärkeällä asialla saattohoidon kehittämisessä. Suomessa saattohoitoa tarvitsee vuosittain noin 15 000 parantumattomasti sairasta ihmistä. Tällä hetkellä vain osa heistä saa laadukasta tukea ja hoitoa elämänsä loppuvaiheessa.
Liian moni kuoleva joutuu kärsimään tarpeettomasti.
Saattohoitosuositusten mukaan jokaisella kuolevalla ihmisellä on oikeus hyvään saattohoitoon potilaan tarpeiden ja toiveiden mukaisesti myös kotona, palvelutaloissa ja vanhainkodeissa, ei ainoastaan sairaaloissa. Tämä oikeus ei kuitenkaan toteudu.
Pahimmillaan kuoleva potilas toimitetaan viimeisiksi päivikseen jopa satojen kilometrien päähän kodistaan ja rakkaistaan.
Muissa Pohjoismaissa saattohoidon kehittämisessä ja laadussa ollaan Suomea pidemmällä.
Saattohoidon pohjoismainen edelläkävijä on Tanska, jossa erityisesti ympäristön ja luonnon merkitys on huomioitu saattohoitokoteja suunniteltaessa. Uudet kodit ovat usein yhteisön rauhallisilla reuna-alueilla avautuen vehreään maisemaan tai merelle. Luonto, terassi- ja piha-alueet ovat aina käsillä.
Kotien suunnittelijoiksi on valittu Tanskan tunnustetuimpia arkkitehteja. Upealla ympäristöllä osoitetaan arvostusta potilaille, läheisille ja hoitajille.
Tanskalaiset arkkitehdit ovat hyvin tietoisia ympäristön merkityksestä. Vastaavanlaista paneutumista ympäristön merkitykseen toivoisi enemmän myös koti-Suomeen.
Onneksi laadukkaan saattohoidon eteen tehdään töitä. Myös Kuusamossa kotona tehtävää saattohoitoa on kehitetty. Saada kuolla kotonaan, on monen parantumattomasti sairaan toive.
Kuolema on asia, jonka me jokainen kohtaamme. Kenenkään meistä ei pitäisi joutua kuolemaan kivuliaasti ja kärsien tai jäädä yksin tilanteessa, jossa raja näkyy, mutta matkaa vielä on.
Helena Matila