Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Vieläkö joku jaksaa muistaa, mistä asiasta nousi suurin huuto kuntavaaleissa? Terveyspalvelujen yksityistämisestä, tietenkin.
Ja pahaltahan tämä veronmaksajien korvaan kuulostaa:
Lääkäriyhtiöiden väitetään kiertävän veroja veroparatiisien kautta. Erikoislääkärille maksetaan yhdeksän tunnin työstä jopa kahden tuhannen euron korvaus.
Huomiotta jäi, että yksityisten ostopalveluiden osuus terveydenhuollon kokonaismenoista on valtakunnallisesti alle kolme prosenttia. Kuusamossa vastaava luku oli suurempi, 8,6 prosenttia vuonna 2011. Euroiksi muutettuna ostoihin käytettiin 2,57 miljoonaa sairaanhoidon käyttämästä noin 30 miljoonasta. Vertailun vuoksi voi todeta, että sairaanhoitopiiriin, OYS:n ostoihin, upposi yli kymmenen miljoonaa.
Pikkujouluissa liukastelleen juhlijan paikkailee lääkärifirman lääkäri, sillä Kuusamon viikonloppupäivystys on yksityistetty. Tiedossa on, että omana työnä päivystyksen järjestäminen olisi halvempaa, mutta lääkäritilanne ei anna myöten. Päivystäjiä ei ole mistä ottaa.
Viikonloppupäivystys ja muu perusterveydenhuollon keikkalääkäreiden käyttö maksoi 0,7 miljoonaa, mikä on suurin yksittäinen kuluerä terveydenhuollon ostopalveluissa Kuusamossa. Summa on reilut kaksi prosenttia sairaanhoidon menoista. Koko summaa ei voitaisi säästää, sillä tietysti myös omien lääkärien tekemä työ maksaa.
Jos erikoislääkäreitä Kuusamoon saataisiin, heille ei olisi tarjota kokopäivätyötä, sillä esimerkiksi kirurgit erikoistuvat yhä pidemmälle. Siksi uuden lonkkanivelen asentaa paikalleen talon ulkopuolinen lääkäri.
Muu leikkaukseen osallistuva henkilökunta on oman terveyskeskuksen palveluksessa, maksaa veronsa Kuusamoon, eikä potilaan tarvitse matkustaa. Ilman ostokirurgia potilas jouduttaisiin leikkaamaan Oulussa. Vaikka ostokirurgi on kallis, on paketti edullisin sekä potilaan että kaupungin kokonaistalouden kannalta katsottuna.
Kuusamossa on joskus tutkittu terveyskeskuksen laboratorion lakkauttamista. Selvisi, että oma laboratorio toimii erittäin tehokkaasti ostopalveluun verrattuna. Pelkät laboratorionäytteiden pakkauskulut maksaisivat enemmän kuin oman labran vuosittaiset kulut.
Fysioterapiaa ostetaan 0,3 miljoonalla vuodessa. Vastineeksi saadaan erikoispalveluja, eikä kaupungin tarvitse sijoittaa tiloihin, eikä laitteisiin.
Niin tylsää kuin se onkin sanoa, yksityistämisessä on hyvät ja huonot puolensa, kuten esimerkit osoittavat. Keskustelua julkisista palveluista riivaa se, että kepin nokkaan nostetaan yksi asia kerrallaan mittasuhteet unohtaen.
Petri Karjalainen