Juhannusten ketjussa
Tämän kuulaan pohjoisen
kirpeään lämpöön
kantautuu takaa vuosikymmenien
lapsuuden hellekesien
imelä syreenimajan tuoksu,
juhannusruusujen valkoinen runsaus,
varttuvan viljan rukiinen haju
korsien keinahdellessa aaltoina
tuulen vireessä.
Pihan luonnonnurmen
kissankäpälien pehmeys
paljaiden varpaiden alla.
Tumman jokiveden
vilvoittava solahtelu
raukeankuumalla iholla
saunan jälkeisenä huuhteluna.
Haarapääskyjen viuhahtelu
liiterin lappeen pesästä
sähkölangalle ees-taas.
Rivi pääskyjä istumassa langalla
kuin sotamiehet-vertaus
läheinen tuona aikana.
Siniristiliput leyhyivät levossa
pihojen tangoissa.
Kirkonkello kumahteli
pyhäajan alkaneen.
Järven rantakallion lavalta
kuului haitarin ja orkesterin soittoa-
Olavi Virtako se siellä lauloi-
Kuului kaukaa ukkosen jymähtelyä
Sama ukkonenko nytkin
jostain lähestyy
tänä keskikesän iltana-
Kiertääkö järven vai
purjehtivatko pilvet ylle.
Otamme senkin vastaan
kesään kuuluvana ilmiönä.
Koillinen kestää.
Kesti ennenkin.
Yöpäivä kiiltelee
järven pinnassa.
Rantasaunan lämpö hiipuu,
ulkoseinälle ripustettu vasta
luovuttaa kosteuttaan,
tuoreen kesän tuoksua.
Kuuntelen verannalla
kirjosiepon kirskahtelevaa kieltä
ja-särkeviä jäseniäni.
Mutta suvi on tarttunut
minuun kuin kesäyöntaika.
En malta mennä vuoteeseen,
vaan valvon ja katselen
ja koen kesäyötä aistit avoimina.
Uunilintu ääntelee.
