Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Niin huutaa pieni ääni päässäni jokseenkin aina, kun jokin verkkopalvelu vaatii minua klikkaamaan rastin ruutuun. Rastin klikkaaminen vahvistaa yleensä joko kyseisen palvelun käyttöehtojen hyväksymisen tai sen, että palvelu saa jatkossa lähettää minulle sähköpostia.
Olen tosin saattanut klikata rasteja myös sellaisiin ruutuihin, joiden perusteella suostun siirtämään kaikki (vähät) varani sveitsiläiselle pankkitilille tai takaamaan nigerialaisen piensijoittajan lainan. Niin on todella voinut tapahtua.
Minulle ei nimittäin ole tapana lukea vahvistusta pyytävien verkkopalveluiden ohjeistustekstejä.
Verkossa pystyy esiintymään nimettömänä tai väärällä nimellä ja sähköpostiohjelman voi halutessaan ja osatessaan valjastaa lähettelemään mitä mielikuvituksellisempia viestejä lukemattomiin eri sähköpostiosoitteisiin. Yhteisessä käytössä olevilla koneilla taas on helppo tehdä pahojaan, jos edellinen käyttäjä unohtaa tyhjentää sivuhistorian.
Koska emme välitä tai ymmärrä tarpeeksi paljon, klikkailemme pitkin nettiä virtuaalisesti paljaina.
Verkossa tapahtuvan vilunkipelin lisäksi vääryyttä harjoitetaan yhä myös perinteisen kirjepostin kautta. Tuore esimerkki tästä on Oulun seudulla ja tiettävästi myös Kuusamossa metsänomistajille lähetetyt huijauskirjeet (KS 15.12.).
Kirjeiden perusidea on yksinkertainen: Erittäin luotettavalta vaikuttava taho pyytää metsänomistajaa lähettämään y-tunnuksensa, jonka avulla kyseinen luotettavalta vaikuttava taho lupaa näkyvyyttä y-tunnuksen lähettäjälle. Ikävä kyllä näkyvyys maksaa yli 600 euroa vuodessa, mutta siitä mainitaan vain pienellä präntillä kirjeen lopussa.
Eilisessä lehdessä (KS 15.12.) haastatellun tiedonhallintaratkaisuja tuottavan Canoraman asiantuntijan Marko Leinosen mukaan yksittäisen ihmisen suurimmat tietoturvariskit liittyvät viruksiin, haittaohjelmiin ja allekirjoittaneen helmasyntiin eli inhimillisiin virheisiin. Niitä ei voi täysin estää, mutta tyhmyys on asia erikseen.
Itse voisin aloittaa omien verkkohölmöilyjeni karsimisen pyrkimällä lukemaan ainakin kaikkien minulle entuudestaan vieraiden verkkopalveluiden käyttöehdot.