Pariisin ja Kölnin jääkiekon MM-kisat tarjosivat hyvää viihdettä.
Vain finaalin vähäinen maalimäärä jäi kaivelemaan, mutta on ymmärrettävää, että tärkeissä otteluissa pelaaminen on normaalia tarkempaa.
Paras joukkue voitti ja iloksemme mestaruus matkasi länsinaapuriin. Ruotsi on mestaruutensa ansainnut, sillä maa tuottaa jatkuvasti laadukkaita kiekkoilijoita.
Ruotsi oli ensimmäisissä peleissä vielä vaisu, mutta joukkue nosti tasoa sitä mukaan, kun pelit kovenivat.
Katsojaystävällisintä peliä esittivät Kanada ja Venäjä.
Joukkueissa oli todella paljon taitavia yksilöitä, joiden osaamista oli ilo katsoa. Varsinkin venäläisen Artemi Panarinin pelaamista oli mukava seurata.
Kanadalla taisi olla kuitenkin kisojen paras materiaali, mutta tällä kertaa sekään ei riittänyt, kun kivikova Ruotsi näytti pelaamisen mallia.
Finaalissa ruotsalaiset näyttivät, mikä merkitys joukkuepelaamisella on. Jokainen pelaaja pelasi maallensa, eikä itselleen ja tämä takasi mestaruuden. Ihailtavaa uhrautumista rakkaan naapurimaamme puolesta.
Suomi pelasi erinomaiset kisat.
Vaatimattomalla joukkueella kisoihin osallistunut Suomi pelasi hienosti mitaleista, mutta tällä kertaa naapurimaat olivat liian kovia.
Kisojen aikana puhuttiin paljon päävalmentaja Lauri Marjamäen kyvyistä, mutta hän osoitti olevansa kovan luokan luotsi.
Oli hauska nähdä myös isäntämaiden pirteitä otteita.
Ranska järjesteli melkoisia yllätyksiä, mutta taito ei vielä riittänyt jatkopeleihin.
Myös Saksa pelasi hyvät kisat, mutta mitalipeleihin asti kotiyleisön tuki ei siivittänyt.
Onneksi jääkiekossa pelataan MM-kisat joka vuosi.
Enää tarvitsee odotella odotella vajaa vuosi, kun taas taistellaan mitaleista.
Huipputaitavat ruotsalaiset ovat jälleen valmiita puolustamaan mestaruutta, mutta pääasia on, että kisoissa nähdään hyviä pelejä.
Ja toivottavasti Suomikin saa mukaan enemmän NHL-pelaajia, jotta mitalimahdollisuudet olisivat realistiset.