Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Kuin lumivyöry rättikatolta lähti sosiaalisessa mediassa liikkeelle vaatimus uuden jäähallin rakentamisesta Kuusamoon.
Kannatan hallin rakentamista, mutta.
Pakalaisena, eräveikkolaisena, isänä ja kohtuullisen ahkerana kuntoilijana ymmärrän tuskan ja tuohtumuksen. Jäähallin katsomossa, futiskentän laidalla, salibandyä seuratessa voin isänä aistia sen ihmeellisen tunteen, jota yhteisöllisyydeksi kutsutaan.
Meidän laji, meidän jengi, meidän pelireissut, meidän talkoot, meidän ilot ja murheet. Ja ennen kaikkea meidän lapset, joiden vuoksi pakkaamme eväsrepun ja pelikassin jo illalla, ja laitamme lauantaiaamuna kellon soimaan aiemmin kuin töihin noustessa, vaikka ei ihan aina huvittaisi pitkän työviikon jälkeen.
Lastensa riemut ja pettymykset elää peleissä mukana joka solullaan. Kentän laidalla tutustuu ihmisiin, joita muuten ei tapaisi ja saa uusia ystäviä.
Meidän sählyjengissä maalintekotaito ei ole välttämätön, mutta se lisää syöttöjen määrää. Silloin harvoin, kun oma maila lävähtää poikittaissyöttöön oikeassa kulmassa ja reikäpallo kimmahtaa maalin yläpesään, voi itse kokea piirun siitä riemusta, mitä lapset kokevat omissa peleissään.
Näitä miettiessäni olen vankasti sitä mieltä, että halli on saatava pikimmin mieluiten kaikille: jääkiekkoilijoille, jalkapalloilijoille ja salibandyn pelaajille. On se sen väärti.
Kyllä minua niin harmittaa, että jäähalli on kylmä ja huonompi kuin Posiolla, että futispojilla ei ole taitojensa mittaista areenaa, ja että minua väsyttää töissä joka tiistai, kun lepakkovuoron (klo 21-22.30) takia nukahtaminen on edellisiltana siirtynyt reilusti pikkutunneille.
Kun synnyin 1970-luvun alkupuolella, Kuusamossa oli urheilukenttä ja hyppyrimäki Rukalla. Kun olin teini, Kuusamossa oli uimahalli, liikuntahalli, jäähalli, toinen ja kolmas hyppyrimäki, kylpylä, laskettelukeskus, 500 kilometriä hoidettua latua sekä kaukalo ja jumppasali joka kylässä. Kaikki kasvoi, kaikki edistyi, kaikkea rakennettiin.
Kaikki tämä on meillä edelleen, mutta lisäksi meillä kunniavelka edellisten sukupolvien työlle. Tänä vuonna ikääntyminen maksaa Kuusamolle monitoimihallin verran edellisvuotta enemmän, ja menot lisääntyvät saman verran vuosi vuoden jälkeen pitkälle tulevaan.
Joululahjaksi toivon itselleni ja muille suhteellisuudentajua, kärsivällisyyttä ja kiitollisuutta. Me hyvinvoinnin ykkösketju saamme kyllä hallimme, kun on sen aika.
Petri Karjalainen