Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Kaivelin arkistoon sullomiani papereita, ja sieltä se pölyn keskeltä löytyi: ”Dynaaminen Koillismaa, vetovoimainen Kuusamo. Esiselvitys Posion ja Taivalkosken kuntien sekä Kuusamon kaupungin yhdistymisestä ja yhteistyöstä uuden Kuusamon kaupungin ja Pudasjärven kaupungin sekä Sallan kunnan kanssa” (12.1.2006).
Nimi on yhtä pitkä ja sekava kuin Koillismaan kuntien yhdistymis- ja yhteistyöhanke, josta ei lopulta tullut mitään.
Perun puheeni.
Kaikenlaista mielenkiintoista tapahtui.
Tuli valtavaa alkuinnostusta uhkuva kuntien yhteinen tiedotustilaisuus. Seurasi ääretön sekaannus, kun yritettiin keksiä, mihin oikein on ryhdytty ja mitä tästä kaikesta seuraa. Laskeutui syvä epäilys, kun kansalaiskeskustelu alkoi junnata 50-luvun savottariidoissa, ja Posion ja Taivalkosken yrittäjät ilmaisivat epäuskonsa liitoksen kannattavuudesta (Kuusamo rohmuaa kaiken). Alkoi syyllisten etsintä. Heitä löytyi roppakaupalla joka kunnasta, mutta erityisesti Kuusamosta, vaikka yhdistymisselvitystä esitettiin ensin Posiolta.
Syyttömät rangaistiin, työhön osallistumattomat jarrumiehet palkittiin ja pari konsulttia nauroi matkalla pankkiin.
Ihan tavallinen rojekti.
Koska historiasta ei ikinä opita mitään, on nyt meneillään uusi rojekti, mutta tietysti edellistä isompi. Sote-uudistus: touhuamisella on nasakka nimi, mutta sisällöstä ei tiedetä muuta, kuin että saman katon alle ollaan runttaamassa koko maakunnan asujaimistoa.
Yhden eron olen huomannut. Rojekti on alkanut kulkematta lähtöruudun kautta, eli jäänyt vaille alkuinnostusta, paitsi Helsingissä. Koillismaan kunnissa siirryttiin suoraan äärettömän sekaannuksen vaiheeseen. Kaupunginjohtaja Timo Halonen kertoi lehdessä hakevansa tietoa googlettamalla, kun ministeriöstä ei kerrota mitään.
Sittemmin on vähän viisastuttu, ja laskuoppi menee seuraavasti: Kuusamo plus Taivalkoski plus vahvoissa suluissa Posio on yhtä kuin yli 20 000 asukkaan kunta, jolla on oikeus järjestää perusterveydenhuoltonsa itse jatkossakin.
Olen puheista tulkinnut, että kuntaliitosta tai jonkinlaista yhteistoiminta-aluetta ei enää aivan täysin tyrmätä Koillismaalla. Ei siksi, että ajatukseen olisi uudelleen rakastuttu, vaan siksi, että Oulu isäntäkuntana koetaan kenties vieläkin huonompana vaihtoehtona.
Perusturvajohtaja Vesa Isoviita tuo ”hyvän elämän vallankumous” -blogissaan esille yhden merkittävän ongelman, joka Oulun isännyydestä seuraisi. Koillismaan kunnat järjestävät mummon hoidon kuten ennenkin, mutta kunnalle lankeavan laskun summa päätetään Oulussa.
Koillismaan kuntien pitäisi nyt päättää, mitä ne haluavat tulevaisuudeltaan vai mennäänkö virran mukana.
Joku rojekti tähän nyt tarvitaan.