Kolumni

Ihmiset uskovat ho­meo­pa­tiaan ja va­le­me­diaan – milloin do­sen­tis­ta tuli hauk­ku­ma­sa­na?

Viime viikolla moni hieraisi silmiään, kun oranssi Postin mainoskirje tipahti jälleen luukusta. Läpyskässä mainostettiin tällä kertaa Mitä lääkärit eivät kerro sinulle -nimistä lehteä. Kyseinen Suomen markkinoille tuleva julkaisu on latvialaisen lehtikustantajan tuotos.

Lehden ensimmäisen numeron kansi kertoo muun muassa, että rukous voi estää aviorikoksen. Sosiaalisessa mediassa oltiin onneksi hereillä ja huomattiin heti, että kyseinen lehti on ilmiselvää huuhaata, toisin sanoen bullshittiä eli huijausta.

Postin toiminta ihmetyttää. Tiedetään, että yhtiö on talousvaikeuksissa. Sen vielä ymmärtää, että asiakkaiden nurmikoita aletaan ajaa, mutta vaarallisen huuhaan levittäminen on inhottava keino tienata.

Varsinkin tällaisessa tapauksessa mainos olisi saanut jäädä painamatta, koska terveysalan huijauslehti uhkaa pahiten jo valmiiksi epätoivoisessa asemassa olevia, eli sairaita.

Varsinkin vanhemmissa ikäluokissa on vallalla vahva usko siihen, että painettu sana on totta. Tämä on ymmärrettävää seurausta siitä, että painettu media onkin kautta historian ollut enimmäkseen totta, mutta nyt kyse on uudenlaisesta ilmiöstä.

Helsingin Sanomissa Posti kuitenkin päätti väistää vastuun höpölehden markkinoimisesta.

– Ilmoituksen on oltava myös Suomen lakien mukainen ja sopia sisällöltään koko perheelle, mutta muuten emme ole rajoituksia asettaneet, sanoi Postin markkinointijohtaja.

Tuoreimmassa mediatutkimuksessa kahdeksan prosenttia ilmoitti luottavansa MV-lehden ja Magneettimedian kaltaisten sivustojen sisältöön.

Siinä on kahdeksan prosenttia liikaa.

Yliluonnolliseen suomalaiset uskovat vielä herkemmin. Jopa 40 prosenttia uskoo enkeleiden olemassaoloon, kertoo taannoinen Aamulehden selvitys.

Puhumattakaan homeopatiasta, astrologiasta, rokotuskriittisyydestä, tai vaikka nyt kännyköiden säteilyhaittoja torjuviin tarroihin uskomisesta.

Huolestuttava ilmiö on myös tieteen ja sivistyksen arvostuksen romuttuminen, johon nykyisin useinkin netissä törmää. Tätä on lietsottu jopa valtiojohdon tasolta ”kaiken maailman dosentit” -puheilla.

Dosentiksi voivat hakemuksella päästä sellaiset henkilöt, jotka ovat tehneet vertaisarvioitua tieteellistä tuotantoa, joka vastaa laajuudeltaan ja laadultaan vähintään kahta hyvää väitöskirjaa.

Vaikka siitä voisi lähteä liikkeelle, että tällaisten henkilöiden lausunnot omasta alastaan ovat arvokkaampia kuin perus- ja autokoulun käyneiden.