Ihmiskauppa Suomessa kukoistaa pääasiassa suurimmissa kaupungeissa, mutta sitä voi olla myös syrjäisemmillä, harvaan asutuilla seuduilla. Koska vain harvat tapaukset tulevat ilmi ja ilmiön tunnistaminen on haasteellista, ovat ihmiskaupan yleisyyteen ja alueellisuuteen liittyvät käsitykset arvioita.
Esimerkiksi Koillismaan osalta tiedot ovat arvioita, mutta kytemisalustan ilmiölle antaa vahva matkailu.
– Matkailua jos ajatellaan, niin kansainvälisestikin ihmiskauppatapauksia ja työvoiman hyväksikäyttötapauksia nousee esiin matkailu- ja palvelualoilla, kertoo Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä työskentelevä, Joutsenon vastaanottokeskuksen ylitarkastaja Katri Lyijynen.
– Mutta siitä minulla ei ole käsitystä, että minkä verran Koillismaalla on seksityötä tekeviä tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa, Lyijynen jatkaa.
Esimerkiksi rajan läheisyys ei ole Lyijysen mukaan lisää riskiä seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvään ihmiskauppaan.
– Tietysti on totta, että esimerkiksi seksityötä tekevät saattavat liittyä rajan yli, mutta ylipäänsä seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan tunnistaminen on Suomessa aika heikoissa kantimissa, hän huomauttaa.
Matkailusta elävän alueen toinen ominaisuuspiirre on harva asutus, joka sekin voi luoda olosuhteita ihmiskaupalle.
– Yleisesti ottaen se saattaa jossain määrin edesauttaa sitä, että jos joku on hyväksikäytettynä oleva ihminen on helppoa pitää hyväksikäytön piirissä ja piilossa.
Mielikuvat ihmiskaupasta luodaan usein elokuvien kautta. Yleensä se mielletään prostituutioon pakottamiseksi. Ilmiöllä on monia muitakin muotoja.
– Hyväksikäyttö voi olla pakkotyötä, työvoiman hyväksikäyttöä, prostituution painostamista tai pakottamista, muuhun seksityöhön,-teollisuuteen tai -viihteeseen pakottamista, rikollisuuteen tai kerjäämiseen pakottamista tai painostamista sekä pakkoavioliittoon pakottamista, Lyijynen listaa.
Lyijynen painottaa, että Suomen kaltaisessa kehittyneessä yhteiskunnassa uhria harvemmin pidetään vangittuna tai hänen vapauttaan on rajoitettu.
– Kontrolloinnin ja alistamisen keinot ovat psykologisia.
Sanana ihmiskauppa herättää mielikuvan ihmisen konkreettisesta myymisestä toiselle ihmiselle. Yleinen harhaluulo onkin, että ihmiskauppaan liittyy aina taloudellinen hyöty.
– Useimmiten näin on, mutta keskeisintä ihmiskaupassa on se, että uhrilla ei ole muuta tosiasiallista vaihtoehtoa kuin kuin alistua hyväksikäyttöön. Hänellä ei ole mahdollisuutta lähteä tilanteesta ilman vakavia seurauksia, Lyijynen kertoo.
Harhaluulot muovaavat vahvasti käsitystä ihmiskaupasta. Usein kuvitellaan sen olevan rajat ylittää rikollisuutta, vaikka sen osapuolet saattavat jo lähtökohtaisesti sijaita Suomessa. Lisäksi se mielletään yleensä järjestäytyneeksi rikollisuudeksi.
– Se voi olla ja on monesti sitä, mutta sitten se voi olla ihan yhden tekijän tekemä rikos tai siihen voi liittyä muutama tekijä. Monesti tekijä voi olla uhrille läheinen henkilö.
Tietoisuus ja ihmiskaupan tunnistaminen on lisääntynyt viime vuosien aikana Suomessa. Lyijysen mukaan ilmiö on silti huonosti tunnistettavissa ja tapauksista tulee ilmi vain pieni osa. Syitä on hänen mukaansa monia, mutta esimerkiksi seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan vaikea tunnistettavuus johtuu siitä, että seksikauppa käydään tänä päivänä netissä.
– Seksiä myyvät ulkomaalaiset liikkuvat eri maiden ja kaupunkien välillä hirveän nopeasti. Kenenkään on hirveän vaikea päästä niihin käsiksi, koska he ovat lyhyitä aikoja yhdessä paikassa, Lyijynen kertoo huomauttaen, että muihin Euroopan maihin verrattuna ongelma on pieni, mutta silti olemassa oleva.
Toinen suuri haaste Lyijysen mukaan on se, että rikosprosessissa tapauksia ei välttämättä käsitellä ihmiskauppana, vaikka siihen olisi edellytykset.
– Kuten esimerkiksi työvoiman hyväksikäyttöpuolella kiskonnan kaltaisena työsyrjintä, vaikka tapaukset sisältävät sen kaltaisia elementtejä, että asia pitäisi viedä ihmiskauppaan eteen.
Kysymykseen, kuinka suuri osa ihmiskaupasta jää tunnistamatta Suomessa, Lyijynen ei uskalla antaa minkäänlaista arviota.
– Näistä on kansainvälisestikin erilaisia arvioita. Jotkut arvioivat, että vain 10 prosenttia tunnistetaan, joidenkin arviot ovat siitä vähän ylöspäin. En osaa arvioida, mikä tilanne on Suomessa on. On selvää, että meilläkin jää paljon tunnistamatta.
Ihmiskauppa
Ihmiskauppa ilmenee Suomessa pakkotyönä tai seksuaalisena hyväksikäyttönä.
Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä ihmiskauppa ja prostituutio eivät tarkoita samaa asiaa, vaikkakin seksityön taustalla on usein ihmiskauppa.
Muita ihmiskaupan ilmenemisen muotoja ovat erilainen työvoiman hyväksikäyttö, muuhun seksityöhön,-teollisuuteen tai -viihteeseen pakottaminen, rikollisuuteen tai kerjäämiseen pakottaminen tai painostaminen pakkoavioliittoon.
Tyypillinen ihmiskaupan uhri Suomessa on joko seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutunut nigerialainen nainen tai työvoiman hyväksikäytön kohteeksi joutunut aasialainen mies.
Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän palveluiden piirissä oli viime vuonna 233 henkilöä, joista 167 varsinaisia ihmiskaupan uhreja ja 66 täysi-ikäisten uhrien alaikäisiä, avun tarpeessa olevia lapsia.
