Uutiset kertovat lähes päivittäin eri puolella Suomea tehdyistä väkivaltateoista toista ihmistä kohtaan. Milloin mustasukkaisuus ajaa jonkun puukottamaan kaverinsa, milloin pieni suukopu on johtanut ammuskeluun tai viinanhimo ryöstämään kanssakulkijan.
Aina ei tarvita edes syytä toisen kaltoinkohteluun. Yksinkertaisesti ei voi tietää, milloin sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan.
Monet panevat raaistuneen elämänmenon ainakin osittain televisio-ohjelmien ja elokuvien kontolle. Ja aivan syystä. Saa etsimällä etsiä sarjaa tai elokuvaa, johon väkivalta tai muunlainen toisen ihmisen henkinen tai fyysinen lyttääminen ei olisi tavalla tai toisella luikerrellut mukaan.
En voi ymmärtää, mikä houkuttelee katsomaan toisen päähän potkimista. Mitä katsoja saa siitä itselleen? Ei ainakaan hyvää mieltä tai henkisiä oivalluksia, tuskinpa sitä katsellessa rentoutuukaan.
Yleisradio on tehnyt oman vastaliikkeensä ohjelmien väkivaltakulttuuria vastaan muutama viikko sitten alkaneella Uusi päivä -sarjallaan. Vuoden tv-tapaukseksikin tituleeratussa draamakomediassa seurataan kuvitteelliseen Virtauksen kaupunkiin sijoittuvia tapahtumia ja siellä asuvien ihmisten elämää.
Noin viiden miljoonan euron budjetilla tehdystä sarjasta halutaan kilpailija Salatuille elämille. Kyseessä on kokoperheen ohjelma, jossa ei kiroilla eikä huumori ole ikävää.
Salkkareitahan ei enää pitkään aikaan ole voinut luokitella kokoperheen sarjaksi. Perheen pienimmät ja vielä nuorimmat kouluikäisetkin on syytä pitää muualla ohjelman aikana.
Kiltteydessään Uusi päivä onkin tervetullut lisä televisiotarjontaan. Ystävällisyyttä ja ystävällistä huumoria on sinänsä mukava katsoa, mutta rajansa silti kaikella. Muutaman jakson katsottua alkaa imelyys jo ärsyttää. Ohjelmassa murkkuikäisetkin ovat jo niin makeita ja muikeita, että katsoja saa jo sokerihumalan oireita.
Idea hyvä, mutta miksi elämän ihanuuden hehkutuksessa pitää mennä liioittelun puolelle. Roolihahmot ovat jo liian ihquja, tätä ihanaa sanaa käyttääkseni.
Kunpa joku sarjoja suunnitteleva löytäisi keskitien, johon ohjelman juonen rakentaa. On paljon katsojia, jotka väkivalta karkottaa television äärestä. Toisaalta teennäisyys ja liiallinen täydellisyyskään eivät houkuttele. Pitää olla jotakin siltä väliltä.